Sudet eivät pelkää eivätkä väistä ihmistä Köyliössä. Koko porukka käyttää samaa aurattua polkua

Paikallisten mielestä Köyliön-Huittisten alueen sudet ovat liian tottuneita ihmisiin. Tutkija: Tilanne on uudenlainen. Susia on sellaisilla alueilla, joissa niitä ei takavuosina ollut. Ei ole kyllä ihme, että siitä on keskustelua syntynyt.

Helmikuun puolella Susanne Vuoren riistakameraan tallentui kuva viidestä sudesta. Mistään varsinaisesta ihmeestä ei ole kyse, kun puhutaan Köyliön-Huittisten alueesta, Vuorenmaan kylästä ja susien juoksuajasta.

Ne tulivat tänne päin siinä Kymmenen uutisten aikaan tiistai-iltana. Kun keskiviikkona ajelin hevosella, huomasin, että suolla oli yön aika pidetty aika kinkerit.

Köyliön poniravikoulun emäntä epäilee, kinkerit taisivat olla suvunjatkopuuhia. Seuraavana päivä eli torstaina Vuori kohtasi kulkijan. Lieneekö ollut mahdollinen ”kinkeriläinen”?

Kun tulin ajamasta kolmen aikaan iltapäivällä, susi kulki edessäni ja lähti sitten toiseen suuntaan. Sudet käyttävät samaa aurattua polkua kuin me. Ei tarvitse sohlata lumihangessa, eivätkä voimat kulu, hymähtää Vuori.

Vuori laskee asuneensa Köyliössä Huittistentiellä 18 vuotta.

Ei täällä ennen tarvinnut pelätä hevosten tai muidenkaan puolesta

Lapsetkin pystyi päästämään pyöräilemään.

Kun tytär lähestyi kouluikää, tilanne oli jo aivan toinen.

Hän sai koulukyydin, kun sudet olivat syöneet peuran linja-autopysäkin takana. Ennen kuin saimme aidan, sudet kävelivät pihan poikki.

Eniten Vuorta huolestuttaa se, että sudet ovat liian tottuneita ihmiseen.

Ne eivät pelkää eivätkä väistä. Hänen mielestään ainakin yksinäisistä susista pitäisi päästä eroon.

Ne ovat sellaisia raasuja, jotka eivät saa (saalistettua) ruokaa ja tuppaavat nurkkiin.

Aivan eläinaitauksiin kiinni sudet eivät tule, sillä Köyliön poniravikoululla on kaksi vahtikoiraa. Sutta haukkuessaan ne Vuoren mukaan rähisevät siihen malliin, että naapureilla taitavat unenlahjat olla höllässä.

Kun sudet ja ratsastajat jolkottavat samaa polkua, moni miettii, elävätkö sudet ja ihmiset jotenkin historiallisen lähellä toisiaan.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan vastaus riippuu siitä, millä aikajänteellä asiaa tarkastellaan.

Susikannan paluu pentuja tuottavana populaationa on 1900-luvun loppuvuosikymmenien tulosta.

Kojola laskee, että siitä alkaa olla kohta 10 vuotta, kun sudet asettuivat Pyhäjärven tuntumaan Köyliöön. Siinä mielessä ollaan historiallisessa tilanteessa, että noin sata vuotta sitten susien esiintyminen Lounais-Suomessa oli yksittäisten kuljeskelijoiden varassa.

Sataan vuoteen Vakka-Suomen alueella ei ole ollut samalla tavalla pysyvää susikantaan kuin nyt on.

Susi on erittäin sopeutuvainen, älykäs ja elintavoiltaan joustava eläin. On siis väistämätöntä, että se sopeutuu myös alueilla, jossa ihmiset ovat lähellä.

Susi oppii elämään monenlaisessa ympäristössä, jos vain ravintoa riittää.

Mutta sitten on se toinen puoli.

Kun ihmiset ja sudet elävät samoilla alueilla, suurta osaa paikallisesta väestöstä tilanne ei viehätä.

Paikallisten asukkaiden hermoja kiristävät erityisesti piha-alueelle tulevat sudet. Metsästyslaki määrittelee piha-alueeksi alueen, joka on alle 150 metrin etäisyydellä lähimmästä talosta. Käytännössä piha ymmärretään kuitenkin suppeammaksi.

Tilanne on uudenlainen. Susia on sellaisilla alueilla, joissa niitä ei takavuosina ollut. Ei ole kyllä ihme, että siitä on keskustelua syntynyt.

Yksikseen jolkottavat sudet saattavat olla viime kevään poikueessa varttuneita nuoria susia.

Yksivuotiaat eivät välttämättä enää kulje koko aikaa perhelauman mukana, vaikka ovatkin vielä vanhempiensa reviirillä.

Uudet pennut syntyvät huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin myös edelliset pennut etsivät vilkkaimmin omia lisääntymisalueitaan.

Jotkut edellisvuoden pennuista jäävät niin sanotuiksi lapsenvahdeiksi uusille pennuille. Mutta kyllä nekin yleensä lähtevät vuoden loppuun mennessä.

Susien määrä on kasvanut myös Euroopassa

Tiede-lehden (10/2017) artikkelissa Susi valtaa Eurooppaa Kojola kertoo, kuinka Saksaan susi ilmestyi runsas kymmenen vuotta sitten. Sitä edelsi sadan vuoden sudeton kausi, sillä vanhan populaation viimeinen yksilö ammuttiin 1904.

Saksassa susikanta on levittäytynyt nopeasti.

Kun kävin Saksassa 2007, Puolan rajan lähellä oli kolme laumaa. Nyt laumoja on viitisenkymmentä.

Saksassa ei ole suuria metsäalueita, joten Kojolan mukaan pihavierailut ovat yleisiä. Mutta käykö susikeskustelu yhtä kuumana kuin Suomessa?

Asiasta keskustellaan, mutta asennetutkimusten mukaan susipelko ei ole niin vahvaa kuin Suomessa.

Kojola arvelee, että voimakkaaseen pelkoon saattavat jossain määrin vaikuttaa vuosien 1879-1882 tapahtumat Turun seudulla. Silloin kirkonkirjoihin kirjattiin, että sudet tappoivat 22 lasta.

Susien aiheuttamista surmista on mainintoja myös Keski-Euroopassa, mutta ne ajoittuvat varhaisempaan historiaan.

Lähde: Sudet eivät pelkää eivätkä väistä ihmistä Köyliössä. Koko porukka käyttää samaa aurattua polkua. – Lapin Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.