Norja hävitti villipeuroja CWD-tautiuhkan vuoksi, Suomessa tuskaillaan vaeltavien hirvin takia

Rajan yli metsästysajan päätyttyä tulevat hirvet ja lihaa syövät pedot uhkaavat inarilaista poroelinkeinoa. Porotalouden harjoittajat Inarin läntisissä kairoissa ja tuntureilla pelkäävät yhtä asiaa, näivetystautia. Sitä on havaittu rajan takana Norjassa ja siksi naapurissa poikkeavia porojakin määrätään Suomeen palattuaan karanteeniin.

Koko pitkän ikänsä poroja kasvattanut Oula Sara tietää lääkkeen, taudinkantajat pitää tappaa eli Norjasta vaeltavat hirvet ja raatoja syövät pedot. Niitä ei saada karanteeniin.

Kaiken maailman elukathan sitä levittävät ja lähinnä lihansyöjät, tietenkin, Sara sanoo.

Jos noin vakavasta taudista on kysymys, sehän on ainoa konsti. Ei sitä lääkkeillä pystytä estämään.

Sara ei piittaa, jos häntä nyt sanotaan raakaksi koska haluaa hävittää kaikki tautia mahdollisesti kantavat eläimet.

Karanteeni taas kirpaisee siksi, että kilpaporo Poveri paljastui naapurimaassa käyneeksi ja se käräytettiin – nyt se kärsii kuuden viikon karanteenia ja kisat menevät ohi turvan.

Sara kiroaa myös EU:n, joka karanteeneja vaatii.

Tuoreimmat Norjassa havaitut näivetystaudin epäilyt ovat vain parin viikon takaa 3 000 neliökilometrin kokoiselta Nordfjellan alueelta, joka tosin on Inarin Angelista katsottuna aika kaukana etelässä.

Norjan valtion määräämässä jahdissa kaadettiin 1 385 villipeuraa

Hirvieläinten näivetystautia todettiin vuonna 2016. Norjan eläinlääketieteen laitoksen mukaan kaikkiaan 17 eläimessä on todettu tauti.

Inarin kunnaneläinlääkäri Marja Nuorgam sanoo, että karanteeneilla suojellaan Suomen eläimiä taudeilta. Tauteja on paljon.

Rajan yli vaeltavia hirviä Nuorgam pitää uhkana, mutta hänellä ei ole suoraa vastausta sen torjumiseen. Ainakin silloin hirvet tulisi hävittää, jos näivetystautia löytyisi Norjasta poronhoitoalueelta.

Meilläkin on nyt näytteenotto meneillään. Jokaisesta paliskunnasta halutaan saada yli 12 kuukautta vanhojen porojen päitä.

Siperiassa yli tuhat poroa menehtyi, ihmisiä sairastui ja yksi kuoli pari vuotta sitten, kun pernaruttobakteerit heräsivät leviämään sulavan ikiroudan alta. Tuolloin Jamalin alueelle julistettiin karanteeni. Pohjoismaiden poroalueelta ruttoa ei ole tavattu, eikä Nuorgam pelkää sen piilevän jossain täällä.

Virkaeläinlääkäri joutuu kulkemaan koko ajan semmoinen ajatus päässä, että voisiko tämä olla mahdollisesti tarttuva tauti ja pahimmillaan sellainen, joka tarttuu myös ihmiseen, Nuorgam kuvaa työnsä arkipäivää.

Inarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Vikeväkorva on Saran kanssa samaa mieltä hirvien vähentämisen tarpeesta. Hän käyttäisi kuitenkin metsästyksellisiä keinoja eli pidentäisi pyyntiaikaa, kun Sara esittää jämerämpää jahtia jopa moottorikelkkojen avulla nyt kun niitä hirviä kerran on.

Pyyntiaikoihin on tulossa muutoksia ja me olemme esittäneet joulukuuta siihen matkaan – Norjan hirvien osalta se auttaisi. Varmaan lupia tulee ensi syksynä niin, että metsästämään pääsee, Vikeväkorva uumoilee.

Saisi siinä Metsähallituskin tuloja, Sara tuumii lupamyyntiä ja tulisihan ansioita pyytäjillekin lihasta ja taljoista.

Vikeväkorva pohtii, mistä syksyllä jahdin aikaan löydetään hirvet jotka nyt talvella on laskennoissa todettu – siinä se ongelma on.

Kun pitäisi löytää saalista, sitä ei löydy

Kun ei enää saa ampua, hirviä onkin vaeltanut Norjan suunnalta Angeliin, Lemmenjoelle ja Vaskolle ja UKK-puiston uumenista Raja-Joosepin taimikoihin asti.

Laskennan mukaan nyt on hirviä ihan kiitettävästi, mutta mistä me syksyllä löydämme niin paljon että pystymme leikkaamaan kantaa? Ne tulevat luontaisesti isolta alueelta tänne talvehtimaan ja kevään tullen lähtevät pois.

Lismassa asuvan Saran mukaan yksistään Sallivaaran paliskunnan alueella elelee nyt ainakin tuhat hirveä.

Ne ovat tulleet Norjan puolelta Lemmenjoen suuntaan syömään ja tuntuvat aavistavan koska Suomessa loppuu hirvijahti. Sara sanoo, että hirvet pitää tappaa ja myös lihaa syövät pedot. Muuta konstia hän ei näe.

Aikoinaan paliskunnan poroisäntänä ja myös Paliskuntain yhdistyksen johtajistossa toiminut Sara on jo ikäihminen, mutta hän viittaa häntäkin edeltäviin sukupolviin ja tietämykseen.

Ruotsin Lapissa noin 100 vuotta sitten vaikuttanut kirjailija Johan Thuri on kuvannut tautia, jonka Sara tunnistaa nykyiseksi näivetystaudiksi. Tauti iskee äkkiä ja panee poron tärisemään kuin horkassa.

Se tärinä ei kovin pitkä ole, moni poro luhistuu maahan ja kuolee siihen.

Thuri on todennut haastattelujen pohjalta, että se on satoja vuosia vanha tauti. Hän on vanhoja ihmisiä haastatellut.

Lemmenjoella vuosi sitten keväällä kuolleet kymmenet hirvet eivät Saran arvion mukaan kärsineet taudista, vaan nälkiintyivät. Sarvipäitä oli niin paljon, ettei ruoka riittänyt. Saran mukaan hirvet haittaavat poroelinkeinoa niinkin, että syövät syksyllä samoja eväitä kuin porot. Näin laitumet kuluvat entistä enemmän.

Kun hirviä on liikaa ja paljon lunta, kyllä se ensimmäisenä tietenkin nälkäkuolema on edessä.

Vikeväkorvan mukaan etsinnässä löytyi 19 kuollutta hirveä ja Lemmenjoen puiston alueelta ei montakaan, vaikka aluksi puhuttiin jopa 50 raadosta. Suurin osa löytyi Angelin pohjoispuolelta. Eniten oli ilmeisesti nälän uuvuttamia vasoja.

Heikot sortuu, luonto karsii, Vikeväkorva muistuttaa.

Lähde: Norja hävitti villipeuroja tautiuhkan vuoksi, Suomessa tuskaillaan vaeltavien hirvin takia – Lapin Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.