Loiset kiinnostavat Aiveloa, koska ne ovat läsnä kaikessa elollisessa

Loisten maailmassa omituiset ja groteskit tarinat muuttuvat todeksi. Kun Aivelo keräsi Madagaskarilla väitöskirjansa materiaaliksi maailman pienimpiin kädellisiin lukeutuvien hiirimakien ulostetta, hän asui tutkimusasemalla viidakon laidalla.

Eräänä iltana tutkimusaseman terassilla Aivelo kohtasi loistutkijan unelmien täyttymyksen.

Aseman tutkimusharjoittelija oli vahingossa astunut heinäsirkan päälle ja kiljahti kauhuissaan.

Terassilla makasi litistynyt heinäsirkka, ja sen vieressä kiemurteli 30 senttimetriä pitkä mato. Mato oli purskahtanut ulos viisisenttisen heinäsirkan sisältä.

Aivelo oivalsi heti, että kyseessä on jouhimato. Ne syövät hyönteistä sisältä ja ohjailevat sen käytöstä niin, että hyönteinen ajautuu veteen. Vedessä jouhimato työntyy ulos, ja hyönteiselle käy huonosti.

”Olin nähnyt todella monta vi­deota, jossa sirkka hyppää veteen ja mato räjähtää esille. Madon näkeminen livenä oli mieletöntä.”

Toisin kuin haljenneelle heinäsirkalle, ihmiselle loiset eivät yleensä tee yhtä pahaa tuhoa. Yhteiselämä loisten kanssa on Aivelon mukaan kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua.

Hyvän hygienian vuoksi Suomessa ei juurikaan esiinny esimerkiksi vaarallisia suolistoloisia. Puhtaus estää loisia leviämästä, mutta sillä on kääntöpuolensa. Liian puhdas ympäristö ”hämää” immuunipuolustusta.

”Uskon, että puhtauden vuoksi allergiat ja autoimmuunisairaudet, joissa keho hyökkää itseään vastaan, ovat yleistyneet. Kun immuunipuolustuksella ei ole luontaisia vihollisia, jopa vaaraton koivun siitepöly alkaa olla sille syy hyökätä.”

Toinen aikamme suuri loisongelma on Aivelon mukaan superbakteerit. Näiden antibiootteja sietävien bakteerien määrä on lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia.

Tämä on Aivelon mukaan ihmisen omaa hölmöyttä.

”Euroopassa tilanne on vielä hyvä, mutta esimerkiksi Intiassa sairastuminen on jo todella vaarallista.

Siellä antibiootteja saa ilman reseptiä, ja resistenttejä bakteereja on kaikkialla. Jokin aika sitten luin tapauksesta, jossa Intiassa matkustanut amerikkalaisnainen katkaisi reissussa jalkansa ja joutui leikkaukseen.

Hän sai leikkauksessa bakteerin, joka oli vastustuskykyinen kaikkia antibiootteja kohtaan. Nainen kuljetettiin Yhdysvaltoihin hoidettavaksi, mutta mitään ei ollut tehtävissä.”

Antibioottien liikakäytön lisäksi loistutkijaa huolestuttaa rokotevastaisuus.

Vaarallisia tauteja aiheuttavat loiset eivät onnistu löytämään uusia isäntiä, kun riittävän monta ihmistä on rokotettu tautia vastaan. Näin taudin leviäminen pysähtyy.

Ihmisen muisti on kuitenkin lyhyt

”Kun taudit eivät kierrä, jotkut saattavat unohtaa, kuinka tärkeää rokottaminen on.

Euroopassa esimerkiksi poliorokotteen kattavuus on matala.

Pari vuotta sitten polio levisi sodan tuhoamassa Syyriassa, ja maa on lähellä Eurooppaa. Vaikka Saksaan päästessään polio olisi voinut jo tehdä rumaa jälkeä.”

Lähde: Tutkijan unelma toteutui, kun heinäsirkan sisältä purskahti 30-senttinen mato – Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo tutkii borrelioosia ja kaupunkirottien loisia – Päivän lehti 3.2.2018 – Helsingin Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.