Ärhäkkä lisääntyjä tekee jopa parikymmentä pentua kerralla.
Metsästäjät odottavatkin nyt supikoiran hävittämiseen uusia, tehokkaampia keinoja.
”Keinovalon käytön selkeä salliminen on yksi tehokas menetelmä. Haaskapaikoilla pystyisi pimeään aikaan ampumaan paremmin ja koiran pysäyttämän supikoiran lopettaminen olisi turvallisempaa”, toteaa Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen.
Nykyinen metsästyslaki kieltää yötähtäimet ja keinovalon käytön.
Ainoastaan villisian ruokintapaikalla saa käyttää kiinteää keinovaloa villisian ja supikoiran metsästyksessä.
Supikoiran ottaminen komission vieraslajilistalle oli Suomessa odotettu päätös. Kansallisen vieraslajistrategian listaan se on kuulunut pitkään.
Aikoinaan Neuvostoliitosta Suomeen levinnyttä supikoiraa pidetään nykyään kotimaan luonnon tuhoisimpana vieraslajina.
Alun perin itäaasialaista supikoiraa istutettiin 1930-40-luvuilla turkiseläimeksi Neuvostoliiton Euroopan-puoleisiin osiin.
”Mäyrän ja ketun puolivälistä”, Alhainen kuvaa supikoiraa eläimenä.
Kotimaisista lajeista se kuitenkin poikkeaa äärimmäisen tehokkaalla lisääntymiskyvyllään.
Supikoiranaaras synnyttää kerralla yli kymmenen pentua – joskus parikymmentäkin. Noin puolet pennuista tosin kuolee kesän aikana, mutta selviytyjät lisääntyvät heti seuraavana kesänä.
Supikoiran haitallisuudesta on saatu selkeintä näyttöä saaristossa, jossa se taitavana uimarina kulkee lintuluodolta toiselle ja hävittää lintukantoja.
Tautien levittäjänä supikoira on tehokas. Koska se syö melkein mitä tahansa, se saa helposti trikiinitartunnan. Trikiinimato on loinen, joka kulkeutuu eläimestä toiseen ja saattaa päätyä ihmiseenkin.
Supikoira on nykyään erittäin yleinen laji Etelä-Suomessa.
Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla kanta on kohtalaisen harva, mutta mitä maatalousvaltaisemmalle alueelle ja leudompaan ilmastoon siirrytään, sitä enemmän supikoiraa tavataan.
Tärkeintä on estää supikoiran leviäminen Lapin kautta Norjaan ja Ruotsiin. Lapissa leviäminen on saatu tehopyynnin ansiosta pysähtymään.
”Lapissa luonto on karumpi ja kanta ainakin vielä hyvin harva. Norjan vuonoilla ilmasto muuttuu leudommaksi, ja jos supikoira pääsee siellä pesimään, peli on menetetty”, Alhainen kuvaa.
Ruotsiin supikoira oli päässyt leviämään kymmenen vuotta sitten, mutta tehokas pyynti sai kannan kuriin.
Suomessa supikoiraa on pyydetty parhaimpina vuosina yli 150 000 yksilön vuosivauhtia. Käytössä ovat muun muassa loukkupyynti, metsästys luolista ja pysäyttävillä koirilla sekä haaskakyttäys. Eläintä ammutaan paljon myös hirvenmetsästyksen yhteydessä.
Supikoiran metsästykseen motivoi yleensä riistanhoito.
Vieraspeto halutaan pois hävittämästä metsäkana- ja vesilintukantoja. Aktiivisimmat metsästäjät ja osaavat nylkijät myyvät nahkoja turkisteollisuuteen ja saavat bensarahansa pois.
”Supikoira ei ole yhtä tehokas peto kuin kettu, mutta se on kaikkiruokainen. Kun sen kanta on niin älyttömän suuri ja siihen päälle tulevat ketut ja mäyrät, lintujen pesinnällä on aika pienet mahdollisuudet selvitä”, Alhainen sanoo.
Turkiselinkeinolle supikoira on merkittävimpiä tuotantoeläimiä.
Sen tarhakasvatus jatkuu kuten ennenkin, komission mustalle listalle päätymisestä huolimatta.
EU:n vieraslajilistaus tuo silti supikoiran tarhaajille lisää vaatimuksia koskien muun muassa turkistilojen pakovarmuutta.
Keski-Euroopassa ja Britanniassa supikoiraa lisäännytetään jopa lemmikiksi. Pitovaikeuksien vuoksi eläimiä päätyy siellä kaduille ja luontoon.
Vielä supikoiraakin nopeammin lintuja tuhoava laji olisi pesukarhu. Toisin kuin supikoira, pesukarhu osaa kiivetä puuhun, joten pesiville linnuille se olisi uudenlainen uhka.
Hirvikota 