Peurat popsivat viljelijän sadon – ”Mitä me sitten viljelemme, kun mikään kasvi ei saa olla rauhassa?”

Raaseporilaisilla viljelijänaapuruksilla alkaa olla mitta täysi. He vaativat peurojen ja hirvien metsästyksen voimakasta lisäystä.

Patrick Fredriksson esittelee pahoin kärsinyttä kaurapeltoaan. Näky on lohduton: kaura on syötyä ja monin paikoin tallottua.

Sama näky toistuu monilla Bromarvin alueen muillakin pelloilla.

Syyllisiä ovat valkohäntäpeurat ja hirvet.

Fredriksson on hyvin huolestunut tilanteesta. Peurojen määrä kasvaa hänen mukaansa vuosi vuodelta. Hirvien määrä pysyi pitkään vakaana, mutta nyt myös se tuntuu lisääntyneen.

”Täällä käyneet asiantuntijatkin sanovat, etteivät ole nähneet mitään vastaavaa”, Fredriksson päivittelee.

Fredrikssonin tilan päätuotantosuunta on vilja. Hänellä on vähän myös perunaa ja syysrapsia viljelyssä. Peltoalaa on 70 hehtaaria.

”Aiemmin viljelimme enemmänkin öljykasveja, mutta nyt enää hyvin vähän. Ei se kannattanut, kun peurat ja hirvet tuhosivat vähintään puolet sadosta.”

Fredriksson harmittele asiaa, sillä öljykasvit sopivat hyvin viljojen kanssa viljelykiertoon.

Kaurapelloista on Fredrikssonin mukaan 30–70 prosenttia tuhottuja, peltolohkosta riippuen.

Peurojen aiheuttamasta satomenetyksestä korvataan viljelijän mukaan 60–70 prosenttia, sillä korvauksia maksetaan vain peurojen syömästä viljasta ja se maksetaan keskisadon mukaan.

”Syömisen lisäksi ne tallovat viljaa. Ja kun kerran syöty kasvusto kasva uudelleen, se ei ehdi puintikypsäksi ja sen laatu on huonompaa”, hän kuvailee.

Heikentyneestä viljan laadusta korvauksia ei heru.

Peuroille ja hirville kelpaa monenlainen ruoka. Fredrikssonin naapurissa viljelevällä Nils-Erik Grönroosilla peurat ovat pahoin tuhonneet perunasatoa.

Grönroosin perunapelloilla ei ole pakoin jälkeäkään perunakasvustoista. Peurat syövät perunan varren ja lehdet, osa on jopa oppinut kaapimaan mukulatkin maasta, hän kertoo.

Peurat hankaloittavat myös metsätaloutta. Fredriksson on joutunut istuttamaan männyn sijasta kuusen taimia, vaikka mänty olisi sopinut kasvupaikkaan paremmin.

Grönroos ja Fredriksson ovat suojanneet sähköaidalla lähinnä pihamaan hyötykasvimaata ja pieniä peltolohkoja.

Suomen riistakeskus kustantaa aidat, mutta asennus ja ylläpito ovat viljelijöiden vastuulla.

Aita ei kuitenkaan estä peuratuhoja kokonaan. Nytkin Grönroosin perunapellon aita repsottaa, kun peurat ovat pujotelleet siitä läpi. Miehet kertovat, että aitoja pitäisi korjailla lähes päivittäin.

Aidat ovat heidän mukaansa myös epäkäytännöllisiä isoilla peltolohkoilla ja haittaavat viljelytoimenpiteitä.

”Lisäksi aitaaminen tapahtuu kiireisimpään viljelyaikaan”, Grönroos toteaa.

”Ja jos itse aitaat, peurat siirtyvät naapurin aitaamattomalle pellolle”, Fredriksson jatkaa.

Erilaiset hätistely-yrityksetkään eivät auta, sillä etenkin peurat ovat yhä kesympiä. Ne menevät hetkeksi pois, mutta palaavat parin tunnin päästä tilanteen rauettua, Fredriksson kertoo.

Ainoa järkevä vaihtoehto on siis peura- ja hirvipopulaatioiden pienentäminen.

”Kyllä täällä peuroja ja hirviä ammutaan, mutta ei lähellekään riittävästi”, Fredriksson sanoo.

Ongelma on hänen mukaansa se, että paikalliset metsästysseurat eivät hae riittävästi lupia.

Koska tavallinen metsästys ei tunnu toimivan, Fredrikssonin mielestä riistakeskuksen pitäisi ottaa vastuu siitä, että kanta pysyy aisoissa.

Fredriksson ja Grönroos vaativat toimenpiteitä, sillä tällä hetkellä he kokevat olevansa epäreilussa tilanteessa.

”Kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet viljellä. Mitä me sitten viljelemme, kun mikään kasvi ei saa olla rauhassa?”, Fredriksson kysyy.

Lähde: Peurat popsivat viljelijän sadon – ”Mitä me sitten viljelemme, kun mikään kasvi ei saa olla rauhassa?” – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.