Näkyvyys on metsästyksenvalvojan mielestä parasta rikkeiden ja rikkomusten ennaltaehkäisyä.
Metsähallituksen metsästyksenvalvojat korostavat, että harvoista kohtaamisista huolimatta vain murto-osa metsästäjistä syyllistyy rikkeisiin.
Metsähallituksen metsästyksenvalvojilla Jari Laurosella ja Esko Heikkisellä on laaja työmaa Kainuussa. Heidän alueenaan on koko Kainuun maakunta Kuhmoa lukuun ottamatta. Kohtaamiset metsästäjien kanssa ovat harvassa, tuumailee Esko Heikkinen.
Monesti käy niin, että kun kysymme metsästäjältä lupia tarkastettavaksi, niin vastapuoli toteaa metsästäneensä 30 vuotta, ja vasta nyt kysytään lupaa. Vaikka valvojia on jokaisessa riistanhoitoyhdistyksessä, ja myös poliisi ja rajavartijat valvovat, se kohtaaminen metsässä on vain ohikiitävä hetki.
Parhaillaan menossa on tehovalvonta, jonka yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä Heikkinen nostaa nimenomaan näkyvyyden.
Jos metsästäjät näkevät, että valvontaa on, se on parasta metsästysrikkeiden ja -rikosten ennaltaehkäisyä. Totta kai siinä ohessa kitketään rikkeitä myös pois.
Yleisimmin törmäämme rikkeisiin aseen kuljettamisessa ja siihen, että puoliautomaattiaseiden makasiineissa tai lippaissa on liikaa patruunoita. Osa tekee rikkeet tieten, osa tietämättään.
Salametsästykseen valvojat törmäävät isosta alueestaan huolimatta harvoin. Tarkastuskäyntejä tulee muutama kauden aikana, lähinnä ne suuntautuvat hirven salakaatopaikoille, laskee Heikkinen.
Käsitykseni on, että salametsästys on suhteellisen vähäistä. Ei ihmisillä ole enää nykyaikana tarvetta käydä luvatta hakemassa ruokaansa metsästä. Ainakin Kainuussa suunnilleen kaikki hirvimetsälle haluavat voivat metsälle myös päästä.
Kohtaamiset metsässä sujuvat pääosin rauhassa
Vaikka metsästys on kainuulaisille iso asia, metsästyksenvalvojien kohtaamista metsästäjistä valtaosa on muualta tulleita. Säännöt ja tavat ovat hyvin hallussa, ja kohtaamiset rauhallisia, sanoo Lauronen.
Meidät otetaan hyvin vastaan, varsinkin kun meitä tavataan niin harvoin. Suukopua voi joskus syntyä jos joudumme jostain huomauttamaan, mutta sellaiset menevät nopeasti ohi.
Rikkomuksiin syyllistyneistäkin 60–70 prosenttia kyllä tietää, että rike on tehty, eikä suukopua nouse. Niiden muutaman kohdalla, joiden hihat palavat, meidän täytyy vain osata kuunnella sujuvasti ja tehdä samalla oma työmme, täydentää Heikkinen.
Vaikka metsästyksen kohdalla puhe kääntyy herkästi rikkeisiin, metsästyksenvalvojille tilanne näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmas. Vain murto-osa metsästäjistä syyllistyy rikkeisiin tai rikoksiin, mutta juuri ne asiat sitten puidaan huoltamoparlamenteissa ja julkisuudessa.
Hirvikota 