Professori: ”Hirvituhoista jopa 100 miljoonan euron menetykset metsätaloudelle, metsästäjien aika kaivaa kuvetta”

Professori Matti Kärkkäinen epäilee, että 40–50 vuoden päästä tukista maksetaan röntgentiedon mukaan, jolloin maksumieheksi joutuu metsänomistaja.

Emeritusprofessori Matti Kärkkäisen mukaan hirvikanta pitäisi pudottaa Suomessa neljäsosaan nykyisestä. Hirvien vähentäminen vähentäisi myös hirvikärpäsiä, jopa alle kymmenesosaan nykyisestä määrästä.Metsästäjäliiton puheenjohtajan Lauri Kontron mielestä hirvituhot ovat tällä hetkellä hyvin hallinnassa.

Hirvet aiheuttavat metsätaloudelle vuosittain jopa sadan miljoonan euron tulonmenetykset, arvioi emeritusprofessori Matti Kärkkäinen.

Vahinkoja on vaikea laskea, sillä vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.

”Jos hirvi tänä vuonna aiheuttaa vaurion männyn taimeen siten, että tulee mutka, rahallinen menetys realisoituu ensimmäisen kerran harvennuksessa.

Toinen mahdollisuus on päätehakkuussa, kun sahuri huomaa, että sisin sahatavara joutuu alimpaan laatuluokkaan, jopa haketettavaksi”, sanoo Kärkkäinen.

Kumpikin ajankohta on myöhään verrattuna siihen, milloin vaurio on syntynyt. ”Korkokanta ratkaisee, kuinka suuri taimen vaurioitumisen taloudellinen vahinko on.”

”Korkealla korkokannalla tuhoilla ei ole merkitystä, koska tulevaisuuden tapahtumat ovat niin kaukana, että mikä tahansa eliminoituu lyhytaikaisesti.”

Jos korkokanta on kolme prosenttia tai alempi, Kärkkäisen mukaan vuotuisten tulevaisuuden tulojen menetysten nykyarvo on vähintään sadan miljoonan euron luokkaa.

”Arvioni on, että puhutaan vähintään kymmenistä miljoonista, jopa sataan miljoonaan asti.”

Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro ei usko laskelman realistisuuteen.

”Laskelmia voidaan esittää mihin suuntaan hyvänsä. Metsätalouteen vaikuttaa moni muu asia alkaen ilmastonmuutoksesta päätyen hyönteisiin, tällaisia tekijöitä ei voida kovin helposti eristää.”

Koesahausten perusteella tiedetään, että männyn taimeen syntyneet vauriot eivät korjaannu, Kärkkäinen kertoo. Vauriot paljastuvat vasta sahatavaran tuotannossa.

”Sahurin tulot alenevat tulevaisuudessa, jos puun sisällä on hirven aiheuttama rangan mutka.”

Kärkkäinen epäilee, että 40–50 vuoden kuluttua, kun nyt tapahtuvat hirvituhot tulevat sahurille näkyviin, tukista maksetaan röntgentiedon mukaan. ”Silloin maksumies on metsänomistaja.”

Kärkkäisen mielestä Suomen hirvikanta pitäisi pudottaa neljännekseen nykyisestä, 20 000 talvehtivaan eläimeen. Se olisi paluu 1970-luvulle. ”Silloin kanta oli elinvoimainen ja metsästäjät tyytyväisiä.”

Kontron mielestä hirvikanta on tällä hetkellä aika lähellä sopivaa. ”Tänä vuonna meillä kaadetaan runsaat 50 000 hirveä, se on varmaan aika hyvin suhteessa siihen, mitä pitääkin kaataa.”

”Minusta hirvituhot ovat hyvin hallinnassa tällä hetkellä.”

Hän pitää 20 000:ta hatusta vetäistynä lukuna. ”Riistataloudellakin on suuri merkitys maaseudulla. Hirvi on Suomen tärkein riistaeläin.”

Kärkkäisen mielestä Suomessa tilanne on päästetty sellaiseksi, että hirvikannan määräävät metsästysharrastajat – eivät viranomaiset, joilla on vastuu. Hirvenkaatolupia anovien metsästäjien ei ole pakko anoa enemmän lupia kuin itse haluavat. Heidän ei myöskään ole pakko käyttää anomiaan lupia.

”Ne, jotka harrastavat metsästystä, viranomaisista ja metsänomistajista piittaamatta ylläpitävät sellaista hirvikantaa, kuin haluavat. Päätöksenteko pitäisi antaa niille, jotka maksavat tämän lystin, eli maanomistajille.”

Kärkkäisen mukaan yksinkertaisin tapa on antaa lupamenettely maanomistajien haltuun, metsänhoitoyhdistyksille.

”Kyllä näistä luvista on yhteisesti sovittu. Meillä on alueelliset riistaneuvostot, joissa ovat mukana metsästäjät ja maanomistajat. Käsittääkseni neuvostoissa vallitsee oikein hyvä henki”, vastaa Kontro.

Kontron mukaan hirvipolitiikassa on viime vuosina päästy hyvään dialogiin kaikkien osapuolten kesken. Nyt hirvitalousalueilla voidaan ottaa huomioon kunkin alueen erityispiirteet.

”Tyytyväisyys on kasvanut. Hirvikanta on terve ja vahingot on pystytty minimoimaan.”

Kärkkäisen mukaan Ruotsissa ja Norjassa siedetään hirvivahinkoja paljon enemmän kuin Suomessa, koska maanomistajat saavat luvista ruhtinaalliset korvaukset.

”Norjassa vakiintunut käytäntö on, että puolet metsästäjien kaatamasta hirvenlihan määrästä annetaan suoraan maanomistajille.”

Suomessa maillaan metsästyksestä laskuttavat muun muassa yhtiöt, jotkin yhteismetsät, kunnat ja seurakunnat.

”Meillä tämä niin lapsellisesti järjestetty, että maanomistajat tuhoja vähentääkseen antavat hyvää hyvyyttään metsästysmahdollisuuden”, Kärkkäinen sanoo.

Ilmainen metsästysmahdollisuus oli Kärkkäisen mukaan perusteltu ennen 1970-lukua, jolloin metsästäminen on vähätuottoisempaa ja hankalampaa kuin nykyään.

”Nyt kun metsästäjät ahneuttaan ovat nelin-, jopa viisinkertaistaneet hirvikannan, heidän pitää kaivaa kuvetta tai alentaa hirvikanta järjelliselle tasolle.”

Suomessa ainakin puolet metsästäjistä on itsekin maanomistajia, muistuttaa Kontro. ”Minusta pohjoismainen malli, että metsästysseurat vuokraavat metsästysmaat ja vuokra tulee maanomistajalle palveluina, on hyvä.”

Lihan saaminen on sopimuskysymys. Suomessakin maanomistaja saa kaatopaloja ja hänet kutsutaan peijaisiin, Kontro sanoo.

”Etelä-Ruotsissa on vähän keskieurooppalaista mallia. Saatetaan pyytää rahallista korvausta, joka on huomattavakin. Se on villisika-aluetta”, kertoo Kontro.

 

Lähde: Professori: ”Hirvituhoista jopa 100 miljoonan euron menetykset metsätaloudelle, metsästäjien aika kaivaa kuvetta” – Maaseudun Tulevaisuus

Mainokset
Kategoria(t): Metsänhoito, Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s