Inarin Suolisvuonon rannalla asuu Veikko Paltto, 77 mies, joka hakee postinsa soutaen kolmen erämaajärven takaa

Moottorivene puskee vasten järvenselkää. Partakon kylän ranta jää äkkiä kauas, ja horisontti häviää siniseen. Inarijärvi on harvinaisen tyyni.

Täällä järven pohjoisosassa tuuli tavallisesti paiskoo isoakin venettä.

Erakkomaineestaan huolimatta Paltolla ei ole mitään sitä vastaan, että haastattelu tehdään hänen luonaan Suolisvuonossa.

”Sopii tulla, jos en ole hakemassa postia”, Paltto sanoi haastattelusta kysyttäessä. Edellisestä postinhakumatkasta oli kuulemma kuukausi aikaa. Posti pitää hakea soutaen ja patikoiden kolmen järven takaa – matkaa kertyy noin kymmenen kilometriä.

Partakon kylästä Suolisvuonoon Palton luokse on vesiteitse 50 kilometriä.

Vaikkei Palttoa saanut kiinni puhelimitse ennen veneille lähtöä, matkaa ei lykätty. Näin pitkä venematka on tehtävä hyvän sään aikana.

Törmällä askeltaa punaiseen pusakkaan pukeutunut pitkä mies.

Paltto kävelee mietteliään näköisenä mökkiin. Oven avatessaan hän yllättyy: haastattelu on unohtunut kiireiden keskellä.

Puheluita Paltto ei ole kuullut, koska kännykkä ei kulje koskaan hänen mukanaan – se odottaa aina tuvan pöydällä.

Yllätys ei kuitenkaan vaikuta epämieluisalta. Hän kutsuu sisälle ja sanoo keittävänsä kahvit. Ovelta hän vielä tunnustelee tuulen suuntaa.

”Itäistä, nyt ei tule kaloja.”

Ja sitten on vasta haettu posti. Kirjekuoresta paljastuu sähkö­yhtiön mainos – taas Paltolle kaupataan sähköä. Kirje muistuttaa taannoisesta puhelusta sähköyhtiön myyjän kanssa.

”Kyseli, että mikä sopimus sulla on. Minä sanoin, että mulla on sopimus aggregaatin kanssa.”

Kuuden inarilaisen poron matka Alpeille alkaa selvitä vedos kerrallaan. Samalla selviää, että Paltto on asunut Ranskan la Clusazissa, parin tuhannen asukkaan alppikylässä 22 talvea.

On vuosi 1989. Paltto istuu ranskalaisen rekan hytissä ja miettii kontissa matkustavia poroja. Niillä on siellä jäkälää tarpeeksi, mutta nesteytys huolestuttaa Palttoa. Poro on nirso juomaan vettä.

Miksi Inarin porot sitten ylipäätään vietiin alpeille? Tarinan alkua varten on palattava takaisin Suolisvuonoon, talveen 1985, kun ranskalainen matkailuyrittäjä Pierre Goy tuli Inariin.

Paltto katsoi mökkinsä ikkunasta, kun ranskalainen hiihti hänen pihaansa.

Ehkä Inari on lietsonut mieheen suuruudenhulluutta: hän kertoo Paltolle ostavansa kuusi poroa Inarista ja vievänsä ne Alpeille.

Palton hän haluaa porotarhan pitäjäksi. Goy on kuullut toiselta turistioppaalta, että Paltto olisi sopiva henkilö työhön.

Tunturista tulleet porot eivät Alpeille yhtä helposti sopeudu.

Talven ne pärjäävät Palton rakentamassa tarhassa, syövät heinää ja leipää, mutta kesällä laidunnus ei onnistu.

Paltto on päästänyt porot vapaaksi ja palannut itse takaisin Suolisvuonoon. Kun hän syksyllä palaa la Clusaziin, kuudesta porosta vain yksi on enää hengissä.

Paltto arvelee, että syynä on jäkälän puute ja ilmasto. Viimeinen poro laiduntaa vielä vuorilla, mutta sekään ei selviä sieltä enää takaisin.

Palttoa harmittaa, mutta hän päättää jäädä Ranskaan. Porot vaihtuvat moottorikelkkaan.

”Enemmän mulla on tuttuja siellä kuin täällä”, hän toteaa ja kaataa lisää kahvia.

Inarijärven rannoilta tutut ovat lähteneet jo vuosia sitten. Partakon ja Suolisvuonon välisellä matkalla ei ole Palton lisäksi kuin yksi ympärivuotinen asukas.

Lähisaaressa on Palton veneenveistopaikka: siellä hän saa sahata ja höylätä rauhassa paarmoilta ja sääskiltä.

Lähes jokaiseen rantakivikkoon, saareen tai salmeen liittyy jokin muisto.

On paikka, jossa karhu tönäisi Palttoa haaskapaikalle juostessaan. On ranta, jonka heinät tuoksuvat kanelilta – kenkä­heinät, kuten Paltto niitä nimittää.

Sitten on mäntymetsä, josta luppo oli yhtäkkiä hävinnyt, sekä Petsamon rikkilaskeuman jäljet, nikkelikaivoksen tekosia.

Sitten on kuuluisa syvänne, jonne venäläisten ohjus syöksyi joulukuussa 1984.

Paltto istui tuolloin kantotulilla jossain Norjan rajalla. Hänen äitinsä Hilma Paltto oli tapahtuman aikaan mökissä. Hän kertoi myöhemmin pojalleen, että seinät olivat tärähtäneet ja korvissa oli soinut pitkään.

Ohjus oli pudonnut 14 kilometrin päähän Palton mökistä.

Menneiden muistelu lakkaa yhtäkkiä, kun Paltto kääntää järvelle selkänsä ja istahtaa nuotiopaikalle.

Lähde: Inarin Suolisvuonon rannalla asuu mies, joka hakee postinsa soutaen kolmen erämaajärven takaa – Veikko Paltto, 77, on alueella myyttinen hahmo, joka palasi Ranskan-reissulta kotitilan hiljaisuuteen – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s