Lepakot ovat nirsoja ruokailijoita – vesisiippa syö vain surviaissääskiä

Lepakot ovat nirsoja ruokailijoita. Ne eivät siirry syömään muita hyönteisiä, vaikka lempiravinnon määrä ruokailupaikoilla vähenee merkittävästi, vaan valikoivat aktiivisesti tiettyä ruokaa.

Lepakkojen nirsoilu selviää Turun yliopiston tohtorikoulutettavan Eero Vesterisen väitöstutkimuksesta, joka tarkastelee erityisesti vesisiippa-lepakon ravintoverkkoja.

Vesterisen tutkimustulokset horjuttavat paitsi vakiintuneita käsityksiä tunnetun lepakkolajin käyttäytymisestä myös perinteisiä ekologisia teorioita. Niiden mukaan pedon kannattaa saalistaa vain sellaista ravintoa, josta saa enemmän energiaa kuin sen saalistamiseen kuluu.

Vesisiippa ei kuitenkaan toimi teorian mukaisesti.

Vesisiippa on erikoistunut saalistamaan vesien äärellä, ja yleisesti sen on ajateltu syövän kaikkia veden äärellä viihtyviä hyönteisiä sen mukaan, mitä kulloinkin sattuu kohtaamaan. Vesterisen tutkimuksessa näin ei tapahtunutkaan.

”Lepakot söivät koko tutkimuskauden ajan mieliruokaansa surviaissääskiä, vaikka niitä ei enää loppusyksystä tutkimuspaikalla juurikaan ollut. Tämä osoittaa, että vesisiipat aktiivisesti valikoivat ja hakevat tiettyä ruokaa”, Vesterinen sanoo.

Kun hyönteisten, myös surviaissääskien määrä syksyllä vähenee, lepakot siirtyvät vähitellen horrostamaan. Seuraavan kerran ne syövät keväällä.

Vesterisen mukaan tulos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että optimaalinen ruokailuteoria olisi kokonaan väärässä. Hänen mukaansa ravintoverkot napapiirin pohjoispuolella ovat kuitenkin monimutkaisempia kuin on ajateltu eikä kauan vallalla ollut ajatus hyvin yksinkertaisista ravintoverkoista arktisilla alueilla pidä paikkaansa.

Uusi bakteerilajin nimettiin Naantalin mukaan

Vesterinen selvitti myös lepakosta löytyvien bakteerien kirjoa. Vaikka bakteerien suuri määrä ei ollut yllätys, lepakosta löytyi hänen mukaansa odottamaton määrä mahdollisia taudinaiheuttajia. Hän löysi myös tieteelle uuden bakteerilajin, joka nimettiin löytöpaikkansa Naantalin mukaan bartonella naantaliensikseksi.

Bakteerien suuresta määrästä huolimatta lepakot eivät Vesterisen mukaan aiheuta Suomessa ihmiselle vaaraa, sillä lepakoiden koskettamiseen johtavat tilanteet ovat hyvin harvinaisia. Lepakoista on sen sijaan hyötyä, sillä ne pitävät tuhohyönteiskantoja kurissa.

Biologian alaan kuuluva, filosofian maisteri Vesterisen väitöstutkimus vesisiipan ravintoverkoista tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 4. joulukuuta.

Vesisiippa viihtyy vesien äärellä

Vesisiippa on pienikokoinen lepakko. Se painaa vain 6–10 grammaa, ja siipien kärkiväli on 21–25 senttiä.

  • Selkä on tummanruskea ja vatsa vaaleanharmaa. Korvat ja lentopoimut ovat tummanruskeat.
  • Vesisiippa on toiseksi yleisin lepakkolaji Suomessa pohjanlepakon jälkeen.
  • Laji on riippuvainen metsistä ja vesistöistä, sillä se saalistaa surviaissääskiä pääasiassa vesien äärellä.
  • Päiväpiilo voi olla puunkolossa, sillan tai laiturin rakenteissa, pöntössä tai rakennuksessa.
  • Horrostavia vesisiippoja on löydetty muun muassa luolista ja kellareista.
  • Vesisiippa on yleinen koko Euroopassa. Suomessa levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa ainakin napapiirin tuntumaan.
  • Kaikki Suomen lepakot ovat suojeltuja. Niiden pyydystäminen ja tahallinen tappaminen on kielletty

Lähde: Lepakot ovat nirsoja ruokailijoita – vesisiippa syö vain surviaissääskiä – Lepakko – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.