Ilman koulutettuja koiria ei ole SRVA suurriistavirka-apuakaan

Lieksan 15 SRVA-­henkilöä tekivät viime vuonna 1 300 tuntia vapaaehtoistöitä.

Kun karhu kolaroi auton kanssa, jonkun on varmistettava, missä kunnossa eläin on.

Poliisi haluaa tietää, ettei karhusta ole vaaraa ihmisille ja toisaalta eläinsuojelulaki edellyttää eläimen kärsimysten lopettamisen, jos se on pahoin loukkaantunut.

Miten löytyy sulan maan aikaan loukkaantunut karhu, hirvi tai valkohäntäpeura metsästä ilman erinomaista hajuaistia?

Entä kuka lähtee loukkaantunutta kontiota etsimään, kun joillekin marjametsään menokin on liian pelottavaa, jos samalla paikkakunnalla on tehty karhuhavaintoja?

Suurriistavirka-aputehtävissä (srva) koiran osuus on 90 prosenttia, sanoo Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Törrönen.

Kun lumi on maassa, kolarihirven saa tarvittaessa jäljitettyä suksilla ilman koiraa, sulan maan aikaan ihminen on yksinään aivan avuton.

Poliisi ei kelpuuta srva-tehtäviin mitä tahansa koiria.

Kolarihirviä saa jäljittää vain hirvenhaukkukokeiden käyttövalio ja suurpetotehtävissä avustaa karhunhaukkutaipumuskokeen hyväksytysti läpäissyt koira.

Viime vuoden aikana Kennel­liiton jalostustietokannan mukaan koko maassa karhunhaukkutaipumuskokeen läpäisi hyväksytysti hieman yli 50 koiraa.

Karhua haukkuvat koirat voi jakaa kolmeen ryhmään.

  • Hyvä koira työskentelee karhulla,
  • toinen ilmaisee karhun pelokkuuttaan ja
  • kolmannen ryhmän koira ei ole karhusta kiinnostunut, vaikka voi muuten olla riistaverinen.

Ja sitten on pelikoirat. Törrösen ja jämtlanninpystykorvia kasvattavan srva-henkilön Klaus Oinosen puheissa vilahtelee sana pelikoira useasti.

On hyviä koiria, jotka työskentelevät esimerkiksi karhujahdissa, kun vastassa on terve karhu. Mutta metsä erottelee jyvät akanoista.

Kolarissa loukkaantuneen karhun perään ei mikä tahansa koira lähde

Pelkät luontaiset metsästystaipumukset ja koiran luonne­ominaisuudet eivät riitä, vaan koiraa on päästävä kouluttamaan.

Mutta millä koulutat riskeeraamatta koiraa, kun Lieksan sekä etelä- että pohjoisosissa on susilaumoja, jotka ovat erikoistuneet käymään koirien kimppuun, kysyvät Oinonen ja Törrönen.

Törrönen on laskenut, että viime vuonna Lieksan riistanhoitoyhdistyksessä tehtiin yhteensä 1300 miestyötuntia vapaaehtoista suurriistavirka-­apua. Toiminnassa on mukana 15 miestä koirineen.

Srva-toiminta on alun perin aloitettu juuri Lieksassa 10–15 vuotta sitten. Taitekohta tehtävien määrässä oli vuonna 2010. Silloin pelkästään karhutehtäviä oli 50.

On paikkoja, missä esimerkiksi susia tai karhuja karkotetaan useamman kerran pois pihapiiristä. ”Ihmisten pelkoon ei pidä koskaan suhtautua vähättelevästi tai naureskellen”, painottavat Törrönen ja Oinonen.

Kun poliisilta tulee pyyntö suurriistavirka-aputehtäviin, koiria lähtee matkaan 2–3 ja miehiä yleensä kolme. Aikaa kuluu jokaiselta mieheltä keski­määrin kahdeksan tuntia ajomatkoineen.

Sekä Oinonen että Törrönen kehuvat painokkaasti yhteistyötä paikallisten poliisien kanssa.

Yhteisestä sopimuksesta tehtäviä on hoidettu matalalla profiililla, eikä yleisiä vaaratiedotteita ole juuri annettu. Sillä yritetään varmistaa työskentelyrauha ja tehdä karkotus- tai lopetustehtävät mahdollisimman turvallisesti.

Lähde: Ilman koulutettuja koiria ei ole suurriistavirka-apua – Maaseudun Tulevaisuus

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s