Äärimmäisen uhanalaisen naalin luultiin jo kadonneen Suomesta, mutta nyt laji on ehkä palaamassa pohjoiseen

Nyt pohjoismainen yhteistyö on antanut viitteitä Lapissa jo vuosia kaivatun ja äärimmäisen uhanalaisen naalin paluun mahdollisuudesta. Toistaiseksi viimeinen varma havainto naalin poikaspesästä Suomessa on vuodelta 1996.

Rauhoittaminen ja metsästyksen lopettaminen ei kuitenkaan saanut enää naalikantaa nousuun.

”Tarkkaan ei tiedetä, miksi naalikanta ei enää elpynyt. Ainakin on epäilty joidenkin tautien vaivanneen naaleja. Myöhemmin kettu on vallannut naalilta alaa, ilmaston lämpeneminen on auttanut ketun siirtymistä yhä pohjoisemmaksi.”

Kettu on naalia suurempi eläin. Jos eläimet kohtaavat, naali yrittää yleensä poistua, mutta niille voi syntyä myös tappelu, jonka kettu voittaa.

Nyt pohjoisimmassa Suomessa naalia yritetäänkin auttaa ketunmetsästyksellä, jossa Metsähallitus ja Lapin poromiehet tekevät yhteistyötä. Ollilan mukaan ketunmetsästys on naalin palaamiselle olennainen tekijä.

”Metsästyksen lisäksi naalien ruokinta auttaisi ilman muuta. Ruotsissa ruokinta onkin jo auttanut naaleja.”

Pesinnässään naali on uskomattoman paikkauskollinen. Se suosii voimakkaasti pesäluolastoja, joita ovat käyttäneet jo lukemattomat aiemmat naalisukupolvet.

”Tunnetaan pesiä, joiden ikä on jos ei aivan tuhat vuotta, niin satoja vuosia kuitenkin”, Ollila sanoo.

Heinäkuussa Metsähallitus ja WWF kouluttivat vapaaehtoisia tutkimaan ja inventoimaan naalin pesäpaikkoja. Koulutukseen osallistui kahdeksan henkilöä, ja maaston tutkimisen he aloittavat kesällä 2018.

Vapaaehtoiskoulutus on osa tänä vuonna aloitettua Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistä hanketta, jossa Metsähallitus edustaa Suomea. Hankkeen on tarkoitus tiivistää Pohjoismaiden yhteistyötä naalin suojelemiseksi.

Naali ei ole ainoa 1900-luvun alun jälkeen Suomesta kadonnut nisäkäslaji, vaan joukkoon kuuluvat lisäksi ainakin vesikko, tammihiiri ja mustarotta, jonka syrjäytti nykyään Suomessa yleinen isorotta.

Tunturipeura katosi jo aiemmin. Pyöriäisen suhteen tiedeyhteisö ei ole täysin yksimielinen siitä, onko eläin koskaan ollutkaan Suomessa lisääntyvä laji. Muita kuin nisäkkäitä on kadonnut kymmenittäin.

Vesikon häviäminen

Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen kertoo, että eläinlajien katoaminen johtuu pääasiallisesti kolmesta syystä.

Näitä ovat suora ihmisvaikutus, kuten metsästys tai muu vainoaminen, ympäristön muuttuminen joko ihmisen vaikutuksesta tai muusta syystä sekä lajirunsaussuhteiden muuttuminen.

Esimerkiksi Suomessa ennen yleisestä vesikosta viimeinen varma havainto on 1990-luvun alusta.

Vesikon häviäminen rinnastetaan usein minkin saapumiseen Suomeen. Henttosen mukaan ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että vesikko olisi kadonnut pelkästään minkin vaikutuksesta.

”Vesikko oli Suomessa harvinaistunut jo ennen minkkiä. Siihen vaikutti muun muassa runsas metsästys. Voidaan myös ajatella, että 1910-luvulla levinnyt rapurutto vaikutti merkittävästi rapuihin mahdollisesti erikoistuneen vesikon ravintomahdollisuuksiin.”

Keski-Euroopasta vesikko hävisi jokiluonnon pengertämisen vuoksi. Metsäpurojen perkaus on vaikuttanut vesikon elinmahdollisuuksiin Suomessakin.

Vesikkohavainnoista tulee toisinaan ilmoituksia, mutta Henttosen mukaan kyse on lähes aina nuoresta hilleristä.

Lähde: Äärimmäisen uhanalaisen naalin luultiin jo kadonneen Suomesta, mutta nyt laji on ehkä palaamassa pohjoiseen – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s