Kunnon kengät tunturikivikkoon, poluille riittää lenkkarit

Vaelluskenkien valinta on oikeastaan varsin yksinkertaista.

Mitä kivikkoisempi ja hankalampi maasto on, sitä tukevammat kengät tarvitaan. Varsinkin, jos selässä on varusteista pinkeä rinkka.

Kun kengässä on jäykkä pohja, kantamusten paino jakautuu tasaisesti koko jalkapohjalle. Liian heppoiset kengät voivat kostautua pitkän vaelluksen jälkeen kivuliaina jalkavaivoina.

Ville Puominen Rovaniemen Intersportista kertoo, että päiväretkeilyyn riittävät pehmeämmät ja kevyemmät kengät, sillä monet suomalaiset retkeilyreitit ovat varsin hyvin tallattuja ja pitkostettuja. Kevyitä kenkiä on myös mukava käyttää.

Täysiverisissä vaelluskengissä on pitkä, jäykkä varsi, ja jalkineet ovat paljon jämäkämmät kuin päiväretkeilyyn tarkoitetut.

Vaellus- ja retkeilykengät ovat usein arvokkaampia kuin arkijalkineet, joten niiden soisi istuvan jalkaan napakasti ja kestävän käyttöä.

Siksi huolellinen sovitus ja omien tarpeiden miettiminen edistävät kenkävalinnan onnistumista.

Maksimaalinen istuvuus voidaan varmistaa footbalance-jalka-analyysillä. Sen perusteella muotoillaan yksilölliset pohjalliset, joita voi kierrättää muissakin kengissä, Puominen sanoo.

Kenkien huolto on tärkeää

Retkeilyyn ja yleiskäyttöön tarkoitetut kengät ovat usein kankaisia, kevyitä ja niissä on rullaava ja taipuisa pohja sekä maltillinen pohjakuviointi. Ne sopivat vaelluskenkiä paremmin myös lenkkeilyyn ja kaupungilla kävelyyn.

Korkeavartiset kengät sopivat erityisesti metsästäjille ja kalastajille, sillä niillä pääsee purojen ja soiden yli kuivin jaloin. Kuivemmissa maastoissa midi-vartiset kengät riittävät hyvin.

Osa luonnossaliikkujista vannoo tiukasti kumisaappaiden nimeen.

Se on makuasia. Kumisaappaat ovat kevyet, ja niissä on enemmän vartta. Kivikossa jalat ovat kumppareissa lujilla, mutta helppokulkuisessa maastossa ne käyvät hyvin.

Monet niin sanotut oikeat vaelluskengät ovat materiaaliltaan nahkaa, eikä niitä voi Puomisen mukaan huoltaa liikaa.

Rasva ja kosteussuojasuihke ovat tärkeimmät. Rasvaus eli vahaus estää nahan kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Vaelluskengille käy vesipohjainen vaha tai mehiläisvaha. Ne eivät heikennä kalvollisten kenkien hengittävyyttä.

Säilytän omat vaelluskenkäni rasvattuina, ja ne ovat pysyneet hyvinä jo vuosia. Käytön jälkeen kengät on hyvä pestä haalealla vedellä ja kuivattaa kunnolla.

Kenkiä ei kannata säilyttää kuivassa ja kuumassa varastossa. Jos nahka pääsee kuivumaan, se imaisee helposti vedet sisään.

Kalliitkin kengät voi pilata huonolla kohtelulla ja hoidon puutteella jo vuodessa.

Jos kenkiä ei ole huoltanut ja ne menettävät esimerkiksi vedenpitävyytensä tai pinta halkeilee, se ei ole valmistajan vika, Puominen muistuttaa.

Sisäänajettu kenkä on mukava

Uusilla pohjallisilla kenkien käyttöikää voi jatkaa. Puomisen mukaan vaelluskengät on aika uusia, kun ne eivät syystä tai toisesta tunnu enää jalassa hyviltä.

Pohjat ovat niin paksuja ja tukevia, että niitä saa harvoin kovallakaan käytöllä kulumaan puhki. Ennemminkin kengät menevät jostain muualta rikki.

Paras kenkien sovitusaika on iltapäivä, jolloin jalat ovat jo hieman turvonneet. Suoraan kaupasta ei kannata suunnata vaellukselle.

Etenkin jäykät kengät kaipaavat sisäänajoa. Kun niillä vähän kävelee, kengät pehmenevät, notkistuvat ja mukautuvat jalkaan.

Nahkainen vaelluskenkä vain paranee käytössä, Puominen sanoo.

Lähde: Kunnon kengät tunturikivikkoon, poluille riittää lenkkarit | Kotimaa | Kaleva.fi

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.