Seppo on alistanut suden 300 kertaa – ”Se on helpoin eläin käsitellä, jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun”

Seppo Ronkainen on pannoittanut uransa aikana suden noin 300 kertaa. Hän on itseoppinut tutkija, joka ei ole saanut oppiaan perinteisesti koulunpenkillä.

Uskoisitko, jos sinulle kerrottaisiin miehestä, joka ulvoo täysikuun aikaan mäen päällä kutsuen sutta, ja jonka 5-vuotias tytär on silittänyt metsien julmimpana pidettyä petoa?

Seppo Ronkainen on elänyt jo toistakymmentä vuoden kiertoa suden mukana, eikä hän usko enää Punahilkka-satuihin tai pihamaalta tuhmia lapsia nappaavaan hukkaan. Hänen mielestään sinunkaan ei pitäisi.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Ronkainen kävelee varmoin askelin metsäautotien päätepisteeltä kohti pellon laitaa. Katse kiertää maassa, jota täplittävät erikokoiset anturan painaumat.

Ronkainen on paikalla tälle päivää jo toistamiseen, vaikka kello käy vasta kymmentä. Hän hyppäsi autonsa penkkiin ensimmäistä kertaa jo ennen aamukahvin tippumista huomatessaan tietokoneeltaan Vieremän Marttisenjärven lauman liikkuneen vain kilometrien päässä kotitalostaan.

Lauma on ollut tällä paikalla kaksi tuntia sitten, ja nyt sudet ovat muutaman kilometrin säteellä, jopa kauempana, mies kertoo ja nostaa katseensa maasta.

Ronkainen viettää vapaapäivää ja kalenterissa on tälle päivälle vain yksi meno. 5-vuotias tytär merkitsi sen kalenteriin jo muutama viikko sitten. Isän on lähdettävä uimaan nuorimman tyttärensä kanssa. Vasta tänään on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun suunnitelman voi todella toteuttaa. Perheen isä on ollut kiireinen koko kevään. Nyt susien pannoitukset ovat viimein päättyneet tältä kevättalvelta.

Uransa aikana Ronkainen on pannoittanut 184 sutta ja pannoituskertoja on kertynyt noin 300, sillä useita susia on pannoitettu monta kertaa.

Vuonna 1998 tulin silloiselle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle töihin tutkimusmestariksi. Ensimmäinen tehtäväni oli ottaa susia kiinni ja pannoittaa niitä. Pohjoismaissa ei oltu vielä pannoitettu yhtään sutta ja piti sitten miettiä, että miten se tapahtuu.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on nykyisin Luonnonvarakeskus

Susien gps-pantojen avulla kerättyä tietoa (Luke) hyödynnetään muun muassa susikannan runsauden seurannassa sekä reviirikohtaisen kannanhoidon suunnittelussa. Nuorten susien satelliittiseurannasta saadaan tietoa susien levittäytymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.

”Susi alistuu ihmisen edessä”

Sydän hakkaa rasituksesta ja jännityksestä. Ronkainen roikkuu narun jatkona moottorikelkan jättämässä urassa ja suksien kärjet lähestyvät läkähtynyttä sutta. Miehellä ei ole aavistustakaan miten vastustaja suhtautuu tunkeutujaan, joka yrittää saada eläimen kiikkiin ja sitten laatikkoon.

Ehkä pohjaa oli siinä, että tein vuosina 1993–1995 Oulun yliopistolle karhututkimusta, eli pyydystin neljä karhua, jotka pannoitettiin ja seurasin niiden liikkeitä, Ronkainen kertoo.

Ensimmäisellä kerralla mikään ei valmistanut Ronkaista siihen, mitä tapahtuisi sen jälkeen, kun hän oli eläimen kohdalla. Eläin tuli saada vielä alistumaan maahan ja kulkemaan laatikkoon.

Meillä oli sellainen nukutusaine, jolla ei voinut nukuttaa rasituksessa olevaa eläintä. Se täytyi laittaa laatikkoon ja nukuttaa parin tunnin päästä.

Susi alistuu, eikä tee isompaa vastarintaa. Se yllättää Ronkaisen niin, ettei hän muista omaa väsymystään. Laatikossa oleva eläin kannetaan metsäautotien laitaan, jossa se nukutetaan.

Silloin en tiennyt sudesta juurikaan. Se oli pelottavaa. Susi on iso eläin ja silloin oli keli vielä aika kantava. Kun pääsin suolla suden viereen, minua jännitti. Nyt vuosien saatossa olen huomannut, että susi alistuu ihmisen edessä. Se on helpoin eläin käsitellä, jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun.

Maija ja Jonna kiinni miesvoiman avulla

Suomen ensimmäisestä pantasudesta tulee Maija. Sen nimen Seura-lehti halusi antaa Suomen ensimmäiselle sponsoroimalleen pantasudelle. Heti Maijan jälkeen jää kiinni pahamaineinen ja häirikkösudeksikin kutsuttu Jonna.

Aluksi oli ajatuksena, että saamme kiinni kaksi urosta, Seura oli päättänyt niiden nimiksi Matti Mainio ja Jussi Juonio. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäiset pantasudet olivat naaraita, Seppo Ronkainen kertoo.

Parhaimmillaan yli 20 sutta otettiin kiinni moottorikelkan ja miesvoiman avulla.

Se oli tosi kovaa hommaa. Siinä piti ruveta jo lokakuussa treenaamaan, eli juoksulenkkiä, hiihtolenkkiä ja käsivoimia, että pystyit olemaan tunti tolkulla kelkan perässä.

Työ helpottui vasta nukutusaineiden kehittymisen myötä. Ronkainen suunnitteli ja valmisti myös pannoitusta helpottavan ”vimpaimen” eli hirttosilmukan tapaisen apuvälineen suden nappaamiseen.

Nyt nukutus hoidetaan itse. Meillä kolmella miehellä on lupa nukuttaa. Siihen piti käydä koe-eläinkurssi.

Tänä päivänä nukutusnuoli ammutaan suoraan moottorikelkasta tai helikopterista. Tänä keväänä Romppainen työkavereineen on pannoittanut 14 sutta, ja suurimman osan helikopterin avulla.

Kiinniotettu susi varustetaan lähetinpannalla sekä korvamerkillä. Lisäksi eläin punnitaan, mitataan ja siitä otetaan muutamia karvoja ja sylkinäyte geneettisiin analyyseihin.

Peruskoulupohjalta tutkijaksi

Tänä päivänä Ronkainen tuntee suden sielunelämän. Oppi ei ole tullut koulunpenkkiä kuluttamalla, sillä hän ei ole käynyt kouluja sitten peruskoulun. Ronkaisen mielestä eläimeen ei tutustu täysin muutoin kun sen käyttäytymistä seuraamalla.

Ei ole muuta tietä. Sudet tulevat todella tutuiksi vasta, kun olet niiden perässä. Eli vuosia seuraat niitä milloin piilokojusta, milloin jäljestä. Se on ainoa tapa, jolla saat varmuuden niiden käyttäytymisestä.

Ensimmäisinä vuosina pannat olivat VHF-pantoja. Liikkeitä ei voinut tuolloin seurata tietokoneen näytöltä. Silloin täytyi olla itse metsässä ja kävellä kilometrejä toisensa jälkeen.

Suuntaimella katsottiin, että missä eläin on. Jälkiä kuljettiin vuorokauden tai kahden viiveellä. Kun kulkee samoja jälkiä kuin susilauma, niin silloin oppi ihan oikeasti mikä susi on ja miten se maastossa käyttäytyy.

Ihmisen toiminta ajaa suden pihaan

Mies myöntää, että myös hänen suhtautumisensa eläimeen on erilainen kuin alussa.

Se on muuttunut valtavasti. Kun pääsin tähän työhön, se oli valtava elämys, että pystyin olemaan susien elämässä mukana, Ronkainen aloittaa.

Susi on perhekeskeinen ja altis ihmisen toiminnalle. Sudelle pitäisi antaa oma rauha. Varsinkin syksyllä, kun ne opettavat pentujaan.

Ronkaisen mukaan ihmisen vaikutus on tänä päivänä niin kova, että rauhallista kolkkaa on hankala löytää.

Lähde: Seppo on alistanut suden 300 kertaa – ”Se on helpoin eläin käsitellä, jos verrataan ilvekseen, ahmaan tai karhuun” | Yle Uutiset | yle.fi

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.