Valkohäntäpeura toi Suomeen ikävän loismadon aivan ylintä Lappia myöten

Minnesotasta 1930- ja 1940-luvulla siirretyt valkohäntäpeurat toivat Suomeen salamatkustajan, joka pysyi piilossa 2000-luvulle asti.

Nyt on käynyt ilmi, että tuontieläinten kantama imusuonimato on vaivihkaa levinnyt maan kaikkiin hirvieläimiin.

Sitä on hirvissä jonkin verran, valkohäntäpeuroissa runsaasti ja Suomen poroissa aivan ylintä Lappia myöten. Kaikkein yleisin loinen on metsäpeuroissa, joiden kanta on huvennut. Syytä katoon ei tiedetä.

Tulokas paljastui, kun alettiin tutkia sairaita poroja.

”Löysimme usean poron verestä tunnistamattoman loisen toukkia ja kolmen vuoden päästä toisen poron imusuonista aikuisen yksilön”, kertoo dosentti Sauli Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Valkoiset kähärät madot erottuvat imusuonissa. (Kuva: Sauli Laaksonen)

Loisen lajia selvitettiin työllä ja tuskalla, kuvaa Laaksonen. Lopulta se tunnistettiin Rumenfilaria andersoni -madoksi.

Lajia ei ole aiemmin tavattu Euroopassa. Kanadassa se on löytynyt yhdestä ainoasta hirvestä.

Amerikkalaiset tutkijat puolestaan löysivät Minnesotan nykyisistä valkohäntäpeuroista madon, joka on geneettisesti samanlainen kuin Suomessa tavatut.

R. andersoni kuuluu Filarioidea-sukkkulamatoloisiin. Heimon jäsenet siirtyvät isännästä toiseen hyönteisten välityksellä.

Kukaan ei osannut olettaa, että hyönteisten välittämä loinen leviäisi näin pohjoiseen.

Niitä pidetään tropiikin riesana.

Ilmastonmuutos ja etenkin lämpimät kesät ovat luoneet loiselle entistä suotuisammat olot. Sillä voi olla arvaamaton merkitys.

Filarioidea-heimo on maailman suurin ihmisten ja eläinten terveyteen vaikuttava loisten joukko. 170 miljoonaa ihmistä potee niiden aiheuttamia sairauksia, kuten elefantiaasia, loa loa -tautia ja jokisokeutta.

Imusuonimatoa ei voi saada kaurispaistia tai hirvipataa syömällä. ”Loinen tarttuu, kun hyönteinen syö verta ihmisestä tai eläimestä”, sanoo Laaksonen.

R. andersoni ei ole tiettävästi siirtynyt ihmiseen, vaikka monet eläinten Filarioidea-loisista voivat niin tehdä.

Se aiheuttaa ainakin silmin nähtäviä muutoksia imusuonten ympärillä. Poroilla on tunnistettu ihomuutoksia. Valkohäntäpeuraa mato ei haitanne. Jos loinen tappaisi pääisäntänsä, se kuolisi itsekin.

Mato voi kasvaa jopa 20 senttiä pitkäksi

Se tuottaa alle neljännesmillin pituisia toukkia isäntänsä verenkiertoon. Niitä esiintyy jopa tuhansia millilitrassa verta.

”On vain ajan kysymys, milloin loinen leviää naapurimaihin ja kauemmas Eurooppaan”, Laaksonen toteaa. Hänen mielestään pitäisi harkita, kannattaako Suomesta siirtää hirvieläimiä muihin maihin.

Lähde: Valkohäntäpeura toi Suomeen ikävän loismadon, joka paljastui vasta nyt – Tiede – Helsingin Sanomat

Tallenna

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.