Kirjailijakin hämmästyi tarinoiden määrää: Myyttiset linnut ennustivat suomalaisille avioeroa ja kuolemaa

Linnut ovat aina kiehtoneet ihmistä. Tiedätkö, miksi västäräkillä uskotaan olevan vahvat jalat, tai miksi pääskysen pyrstö on kaksihaarainen? Tuoreen kirjan mukaan myyttiset uskomukset paljastavat suomalaisten hyvin läheisen suhteen lintuihin.

Suomalaisten uskomukset linnuista liittyvät hyvin usein arkipäiväisiin asioihin.

Hyviin ja pahoihin enteisin, riitoihin ja kuolemaan.

Niinkin tuttavallinen lintu kuin harakka on kansanperinteen mukaan pirun lintu. Harakan nauru tiesi aina huonoa.

Hattulalainen kirjailija Eero Ojanen keräsi Kansanrunousarkiston kokoelmista Suomen myyttiset linnut -teoksen ja hämmästyi tarinoiden määrää ja vivahteikkaita yksityiskohtia.

Pääskynen on ihmiselle sukua

Eero Ojasen mukaan pääskysestä ei kenelläkään ollut ennen pahaa sanottavaa. Se oli valoisa, pyhä lintu, joka oli jopa ihmiselle sukua; pieni nenä ja viiruiset silmät. Tarinoiden mukaan pääskyset talvehtivat järvien pohjissa tai matkasivat Linnunrataa pitkin. Pääskynen toi pääsiäisen sanomaa Jerusalemista. Ojasen kirja kertoo, miten lintu varasti Neitsyt Marian sakset ja kiinniottotilanteessa pyrstö repeytyi.

– Lapsia kiellettiin jyrkästi, ettei pääskysen pesää saanut missään nimessä rikkoa eikä tehdä mitään pahaa. Jos talossa asui pääskysiä, se tiesi onnea ja ennen kaikkea vaurautta ja iloa. Jos pääskyt lähtivät talosta, se ennusti, että talonväellä oli sama edessä.

Valkoisten joutsenten ilmaantuminen tänne pohjoiseen on vuoden tärkeimpiä hetkiä.

– Eero Ojanen

Myös joutsen oli ihmisille pyhä lintu, joka eli kahden maailman rajalla ja kykeni uimaan vainajien ja tämänpuoleisen väliä. Joutsen haki viestejä toiselta puolelta. Arkeologisissa kaivauksissa on Karjalasta löydetty hauta, jossa pieni lapsi oli haudattu joutsenen siiven päälle.

– Jossain uskottiin, että joutsen laulaa elämässään vain yhden laulun, kuoleman laulun. Yhä valkoisten joutsenten ilmaantuminen tänne pohjoiseen on vuoden tärkeimpiä hetkiä. Sehän on sama kuin, että on kaikki kunnossa ja maailma paikoillaan, Ojanen kertoo.

Koskikara oli uskomusten mukaan myös väkevä taikalintu. Siihen oli siirtynyt kosken voima.

Määrällisesti koskikarasta ei löytynyt paljon tietoa, mutta mielenkiintoista. Koskikaralla sivelemällä voitiin saada aikaan vaikutuksia ihmisen viehätysvoimaan eli vastakkaisen sukupuolen houkuttelemiseen. Linnulla oli myös erityinen suhde hevosiin, ja koskikaran taikavoiman avulla pystyi välttämään petollisia kauppoja, Ojanen nauraa.

Lintu tuo kuoleman viestin

Uskomusperinteen mukaan linnut eivät olleet vain syötävää lihaa ja tyynyjen höyheniä, vaan linnut toivat myös ajatuksen tuonpuoleisesta maailmasta. Mytologioiden mukaan linnut olivat mukana jo, kun maailma luotiin. Erityisesti vesilinnut, kotka, haukka, pöllö, kurki, joutsen ja käki ovat kansainvälisten tarinoiden lintuja.

– Monet lintutarinat liittyvät aikaan ja ajallisuuteen, elämän kiertokulkuun. Ihmistä askarruttaa, miten kaikki alkaa ja loppuu. Varmasti jo ikiajoista lähtien ihmisen mieli siirtyi taivaalle muuttavien kurkien matkassa etelään. Lentäväthän ihmisen ajatuksetkin ”linnun siivin”. Ei ihme, että linnut ovat ihmiselle hyvin läheisiä, Ojanen sanoo.

Maailmalla haukka on yhtä myyttinen kuin kotkakin, joka vei esimerkiksi inkojen sielut taivaaseen. Paikannimistössäkin Suomessa on runsaasti Haukkavuoria ja -mäkiä. Linnut olivat välittäjiä, sanansaattajia tai pyhiä kuten sääksi, kuikka tai kottarainen. Monet ihmiset ovat kokeneet, että lintu on tuonut erityisen sanoman ja viestin.

Ihminen kunnioitti monia lintuja. Onhan pyhä henkikin kyyhkysen hahmossa. Yksi kauneimmista Suomen myyttisistä linnuista on mielestäni nurmilintu: nuku nuku nurmilintu, väsy väsy, västäräkki -runo kertoo miten kaunis ja herkkä ihmisen ja linnun suhde voi olla.

Eero Ojasen mukaan sielulinnut olivat erityisiä sanansaattajia, jotka ilmoittivat läheisen ihmisen poismenosta.

Esimerkiksi kirkkojen lähistöllä asuvat naakat olivat syntisten vainajien sydämiä. Naakan mainittiin myös hakevan kuolleiden sieluja.

Pahat linnut tiesivät perheriitoja

Jotkut linnut ja lajit olivat uskomusten mukaan yliluonnollisten voimien palveluksessa. Noidat saattoivat muuttaa itsensä linnuiksi. Kansanrunousarkistossa on tarinoita, miten esimerkiksi lapinnoita pystyi löytämään oikean tien tunturissa lintujensa avulla. Lars Levi Laestadius kirjoitti Lappalaisten mytologian katkelmia -kirjassaan, että keskustelu lintujen kanssa tapahtui joikaamalla.

Erityisen paljon linnut ovat muinoin ennustaneet kuolemaa. Monet linnut toivat huonoa onnea tai olivat muuten pahoja, kuten varis ja korppi. Toisaalta variksenvesi oli hyvää silmienpesuun ja tepsi silmävaivoihin. Jos korpit riitelivät talon päällä, pariskunnalle tuli ero. Myös harakka tiesi tappeluja ja riitaa naapurien, naisten ja perheiden välille.

Entisajan ihmiset eivät halunneet pihapiiriinsä esimerkiksi nykyään kovin tuttua tikkaa.

Tikka piti häätää kiireesti pois pihapiiristä. Tikkoja myös hävitettiin lintu-uskomusten takia. Tikan seinään koputtaminen nimittäin tiesi kuolemaa tai talvella lumipyryä.

Ihmiset joutuivat paljon tekemisiin kuoleman kanssa ja linnut toivat tarvittavia enteitä. Huuhkajan ääntä pidettiin hyvin pelottavana ja sen ennustajantaidot tiesi sotaa tai ainakin sitä kuolemaa.

Ojasen mukaan on kiinnostavaa, että muualla pöllö on viisas lintu, mutta meillä sitä vastoin tyhmä, ”ihan pollö”. Suomalaisissa tarinoissa ei myöskään ole arvostettu pöllön ulkonäköä.

Tiainen on linnuista vanhin, tietävät tarinat, sillä se opetti Väinämöisenkin viljelemään maata. Suomussalmella tiedettiin olevan jopa 300 vuotta vanhoja tinttejä.

– Näin vanhalla linnulla oli tietysti erikoisia kykyjä, usein sekin ennusti jotain pahaa ja kuolemaa. Tavallisista pikkulinnuista on kuitenkin vähän uskomuksia. Ikävistä asioista kertoivat varpunen, kuukkeli ja leppälintu.

Ruokalintujen eli riistalintujen piti elää ja pysyä metsässä.

– Ajattelemme, että ennen ihmiset olivat lähellä luontoa. Mutta tuolloinkin ihmisen kulttuuri ja metsä olivat eri asioita: oli todella tärkeää, että tuo raja säilyi eikä järkkynyt. Jos metsän asukki metso lensi pihaan tai rappusille, eli tuli liian lähelle ihmistä, se tiesi onnettomuutta.

Käki toi onnea – kurki oli taikuri

Käen kukkuminen ennusti monia asioita ympäri maailmaa. Käen kukunta keväällä oli vuoden tärkeä kohokohta, sillä käki vihki metsän ensimmäisellä kukunnallaan ja karjan saattoi päästää ulos. Suomen myyttiset linnut -kirja kuvaa, miten käki oli erityisesti naisten lintu, joka helkähtelee naisten sepittämissä lauluissa. Käkeä toivottiin aina lähelle laulamaan, sillä käen kukunta oli erityisen onnekasta, varsinkin jos pääsi ihan lähelle: tällöin kaikki toivomukset toteutuivat.

Monet lintu-uskomuksista ovat kuitenkin ristiriitaisia: jos käen kukuntaa kuuli ennen aamiaista, meni koko päivä pilalle, kesästä puhumattakaan. Siksi monilla oli pientä käenpullaa taskussa, Eero Ojanen kirjoittaa.

Kurki on merkillinen lintu: taikuri, joka pystyy lupaamaan ihmiselle kultarahoja. Muinaisten tarinoiden mukaan kurjen tehtävänä on kannatella jopa koko taivaankatta päänsä päällä. Ylväs kurki on voinut olla myös tuomarina lintujen käräjillä. Ihminen on seurannut aina kurkien syysmuuttoa.

– Kurkiauran perään katsottiin haikeina, ”vieläköhän näemme toisemme” saattoivat vanhat ihmiset sanoa.

Eero Ojasen kirja on tuhti paketti eri lintulajien uskomustarinoista. Joukkoon mahtuu myös ajatus kantahämäläisen Hauhon nimestä ja sääksen toteemiluonteesta. Tarina kertoo, että kun Sääksmäen kirkkoa alettiin rakentaa, siitä kaadettiin sääksen pesimäpuu ja lintu lensi mielenosoituksellisesti Kalvolaan saakka.

– Sääksi oli Sääksmäen asukkaille tärkeä lintu. He olivat sääksen kansaa, ja lähellä sijaitsevan Hauhon asukkaat olivat haukan. Nimi voi tulla kenties haukasta tai haahkakin on mahdollinen, Ojanen kuvailee Hauhon nimeä.

Västäräkin vahvat jalat rikkoivat jäät ja tiet

Eero Ojasen oma lempilintu on västäräkki. Siitä löytyy paljon viehättäviä tarinoita, sillä västäräkillä on vanhojen uskomusten mukaan erityisen vahvat jalat.

– Kun västäräkki alkoi kävellä rantajäällä ja tepastella pikku jaloillaan, jäät alkoivat hajota ja sulaa. Ei ihminen siihen pystynyt. Jäätä potkiessaan se kuului sanovan ”etkös lohkea, etkös lohkea”. Västäräkki rikkoi myös teitä, joten sitä kutsuttiin tienrikkojaiseksi. Västäräkki muuttomatkasi kurjen ja joutsenen siiven alla ja toi hyvää mieltä, se on peltomiehen ystävä, sen tulo pellolle tiesi hyvää. Ojanen kertoo.

Monet entisaikojen lintu-uskomuksista tavoittavat vielä 1960-1970-luvulla syntyneiden mielet. Käen kukunnan määrästä lasketaan yhä elinvuosia, hullu metso pihapiirissä tietää huonoa, palokärjestä muistuu kuolema ja kurki ja joutsen muuttotaivaalla kertovat hyvistä asioista.

– Moni ihminen kokee yhä linnut hyvin läheisinä. Kaikki nämä tarinat kertovat, miten lähellä voi olla kiinnostavia asioita, Ojanen sanoo.

Suomen myyttiset linnut -kirjan tarinat on poimittu Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkiston kokoelmista. Perimätietoa linnuista löytyy suuri määrä. Muita lintujen perinteeseen liittyviä teoksia ovat Pieni lintukirja, Linnut liitävi sanoja, ja Kaisa Häkkisen teos Linnun nimi.

Lähde: Kirjailijakin hämmästyi tarinoiden määrää: Myyttiset linnut ennustivat suomalaisille avioeroa ja kuolemaa | Yle Uutiset | yle.fi

Tallenna

Tallenna

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s