Pottumuusia 10 000 vuoden takaa kivikaudelta – intiaanien villiperuna on todellinen ravinnepommi

Pohjoisamerikkalainen villiperuna päihittää kaupalliset perunalajikkeet niin proteiinin kuin monien hivenaineiden määrässä.

Yhdysvalloista Utahin osavaltiosta on löydetty kaikkien aikojen vanhimmat merkit perunan syömisestä.

Tärkkelystä oli jäänyt kivisten työkalujen uurteisiin nykyisessä Escalantessa yli kymmenen tuhatta vuotta sitten. Tutkimus on julkaistu tiedelehti PNAS:ssa.

Utahin yliopiston apulaisprofessori Libeth Louderback oli ensimmäinen tutkija, jolle tuli mieleen etsiä perunan tärkkelyksen mikroskooppisen pieniä hitusia hiekkakivestä tehtyjen jauhinkivien halkeamista. Hän keräsi 232 näytettä 10 100–10 900 vuoden takaa.

Utahin paleointiaanit olivat metsästäjä-keräilijöitä. Heillä ei ollut perunapeltoja eikä muitakaan viljelyksiä, vaan Solanum jamesii -peruna kasvoi missä kasvoi. Sen mukulat ovat pieniä, mutta paljon ravinnepitoisempia kuin meidän nykyisin syömämme perunat.

Solanum jamesiissa on kaksin verroin proteiinia, sinkkiä ja magnesiumia. Kalsiumia ja rautaa on peräti kolminkertainen määrä. Oikein valmistettuna perunaa kehutaan maukkaan pähkinäiseksi.

Mukulakasveistä jää vain vähän jälkiä

Useiden intiaaniheimojen – muun muassa apassien, hopien ja navajojen – tiedetään valmistaneen villiperunasta ruokaa eri tavoin vuosituhansien ajan.

Arkeologisesti sitä on kuitenkin vaikea tutkia, sillä pehmeät mukulakasvit eivät ole omiaan fossiloitumaan, toisin kuin esimerkiksi maissintähkät, liharuoasta jääneistä luista puhumattakaan.

Enää hopit eivät käytä niitä paljon, mutta ennen vanhaan niitä kaiveltiin ruoan jatkeeksi. Yksi tavallinen valmistustapa oli keittää mukulat valkoisessa savessa, joka poisti niistä kitkeryyttä aiheuttavat myrkyt, kertoo botanisti Max Taylor, itsekin hopi.

Geeneistä apua nykyperunalle?

Solanum jamesii saattaa olla ainoiden kotiseutujensa eli Yhdysvaltain lounaisosien ensimmäinen viljelykasvi. Pitkän historiansa aikana kasvia myös jalostettiin. Sillä voi olla annettavaa myös tämän päivän kasvinjalostukselle.

Utahin yliopiston ja Yhdysvaltain maatalousministeriön yhteisessä projektissa selvitetään, olisiko villiperunan geeneistä vahvistamaan meidän syömäämme perunaa eli Solanum tuberosumia kuivuutta ja kasvitauteja vastaan.

Solanum tuberosumista tuli viljelykasvi runsaat seitsemän tuhatta vuotta sitten Andeilla Etelä-Amerikassa. Kaikki tuhannet perunalajikkeet, joita nykyisin myydään maailman ruokakaupoissa, ovat tuo sama peruna eri kuosissa.

Asukkaita kutsutaan mukaan suojelutyöhön

Solanum jamesii kasvaa edelleen villinä tammien, marunoiden ja piñonmäntyjen katveessa Lounais-Yhdysvaltain ”nelikulmassa”.

Siihen kuuluu kuuluu kappale Utahia, Coloradoa, Arizonaa ja New Mexicoa. Kotoperäinen se on yllättäen myös idempänä Iowassa. Levinneisyydestä on kartta maatalousministeriön geenipankin sivulla.

Escalentessa villiperunaa tunnetaan viidellä alueelta. Niiden lähistöltä on löydetty merkkejä muinaisesta asutuksesta. Arkeologit päättelevät sen tarkoittavan, että ensimmäiset mukulat tulivat Escalanteen muuttajien mukana ja istutettiin tarkoituksella. Se pyritään varmistamaan geenitutkimuksilla.

Lähde: Pottumuusia kivikaudelta – intiaanien villiperuna on todellinen ravinnepommi | Yle Uutiset | yle.fi

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s