Pennusta luolakoiraksi

Luolakoiran ominaisuudet

Luolakoiran tärkeimpiä ominaisuuksia ovat: riittävä rohkeus, sitkeys ja hyvä riistavaisto. Hyvä hajuaisti on myös tärkeä.

Koira ei saa vierastaa ahtaita paikkoja eikä pimeää.

Haukkukynnys ei saa olla liian matala eikä myöskään liian tiukka. Hyvä ominaisuus on myös taipumus saaliin ulos tuomiseen. Lisäksi koiran rakenteen tulee olla riittävän vahva luolatyöskentelyyn. Suuresta koosta on yleensä haittaa.

Kaikki nämä ominaisuudet ovat suurimmaksi osaksi koirassa myötäsyntyisiä, sen sisään rakennettuja. Tämän takia koira on syytä pyrkiä hankkimaan sellaisesta koirakannasta, jonka yksilöissä näitä ominaisuuksia tiedetään olevan mahdollisimman paljon. Luolakoiralla koko on hyvin tärkeä tekijä.

Jos koira on liian iso, se ei pysty etenemään luolaston ahtaissa käytävissä ja sillä voi olla vaikeuksia väistää riistan iskuja. Mäyräkoira on yleensä sopivan kokoinen luolatyöskentelyyn, kun se painaa 7 – 9 kg. Tosin poikkeuksia löytyy molempiin suuntiin.

Luolakoiralla, kuten millä tahansa koiralla, pitää olla hermorakenne kunnossa. Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai vihaisuutta ihmistä kohtaan. Luolakoiran pitää olla kohtuullisen kova, että se pystyy kohtaamaan riistan maan alla ja tulemaan siellä toimeen omin päin. Se vaatii koiralta itsevarmuutta ja taistelutahtoa.

Luolakoirien työskentelytavat

Luolakoirat voi jakaa kahteen tyyppiin työskentelytavan mukaan: Pysäyttävät ja karkottavat.

Pysäyttävä koira pitää riistan painostamalla paikoillaan, kun kaivaudutaan koiran ja riistan luokse. Jotkut koirat osaavat tuoda riistan ulos luolastosta. Yleensä koira on tuolloin kiinni riistassa ja koira vetää sen ulos.

Useimmiten pysäyttävä koira pitää riistaa haukkumalla paikoillaan ja tekee tiiviitä hyökkäyksiä riistaa kohti. Koiran on oltava riittävän rohkea painostaakseen riistan ns. peräpesää, jolloin sillä ei ole mahdollisuuksia paeta.

Karkottava koira pyrkii haukkumalla ja painostamalla ajaa riista ulos luolastosta. Näin työskentelevä koira tekee hyökkäyksiä riistaa kohti ja antaa riistalle tilaa lähteä karkuun. Koiralla pitää myös olla rohkeutta haukkua tarpeeksi lähellä riistaa, jotta riista tuntee olonsa uhatuksi ja pyrkii pakoon.

Luolakoiran koulutusta

Jotta koiran taipumukset saadaan esille, on koulutus aloitettava jo pentuna. Kaikille metsästyskoirille tottelevaisuus on tärkeä asia, myös luolakoiralle.

Ehdoton luoksetulo on tärkein asia ja rauhallinen paikalla oleminen tilanteessa kuin tilanteessa riittävät tottelevaisuudessa alkuun. Luolametsästyskin on yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä. Kun pentu on neljä – viisi kuukautta, voi sitä alkaa totuttaa kulkemaan ahtaissa paikoissa.

Erilaiset putket ja tunnelit kiinnostavat pentua, varsinkin jos palkkana on makupaloja. Monet rakentavat tunneleita vanerista, mutta isot kartonkiset putketkin käyvät harjoituksiin.

Pentua ei saa koskaan pakottaa menemään tunneliin / putkeen, pentua voi houkutella ja kaikki toiminta pitää perustua haluun. Pennun kanssa on hyvä leikkiä esim. ketun tai supikoiran nahalla. Pennut pitävät kiskomisleikeistä ja on tärkeää, että pentu voittaa saaliin itselleen.

Riista tutuksi

Jos pentu on hyvin dominoiva, kannattaa vetoleikkejä rajoittaa. Kuolleisiin riistaeläimiin (kettu/supikoira/mäyrä/minkki) on myös hyvä tutustua nuorena. Näin riistan haju tulee pennulle tutuksi.

Jos ei itse metsästä, niin hyvät kontaktit ovat tarpeen. Paikalliselta metsästysseuralta voi tiedustella loukkupyytäjien yhteystietoja. Pennun kanssa tulisi myös kulkea paljon metsässä ja antaa sen tutustua erilaisiin hajuihin.

Kun koira alkaa olla 8 – 9 kuukauden ikäinen, voidaan aloittaa tutustuminen keinoluolastoon. Paikallisilla mäyräkoirakerhoilla on yleensä omat keinoluolastot, joissa järjestään harjoituksia ja kokeita.

Luolastoharjoituksia

Koirasi kasvattaja varmasti neuvoo, mihin voi mennä. Jos hänellä ei itsellään ole luolastoa, hän pystyy ohjaamaan teidät lähimmälle keinoluolastolle.

Ensimmäisellä harjoituskerralla koira voi tutustua häkissä olevaan kettuun. Jos koiran riistavietti on herännyt, koira alkaa yleensä haukkua kettua. Koiraa pitää kehua ja innostaa, jotta se tietää tehneensä oikein.

Kun koira innostuu kunnolla, on harjoitus syytä lopettaa siihen. Näin koiralle jää hyvä mieli ja varmasti seuraavalla kerralla into on vieläkin suurempi. Koiran voi antaa myös kulkea tyhjässä keinoluolastossa. Keinoluolaston luukkuja voi pitää auki, jos koira on vähän arempi kulkemaan pimeässä.

Koiraa ei saa missään tapauksessa pakottaa menemään keinoluolastoon!

Jos pentuna on jo harjoiteltu pimeitä ja ahtaita paikkoja, koira kulkee yleensä keinoluolastossakin luontevasti.

Monet metsästäjät käyvät nuoren koiransa kanssa myös tyhjissä, helpoissa luonnonluolissa sekä antavat koiran kulkea esim. latojen alla. Näin koira saa itsevarmuutta kulkea ahtaissa ja pimeissä paikoissa sekä oppii hallitsemaan liikkeitään.

Ensimmäinen kosketus riistan kanssa tulee suorittaa valvotusti. Keinoluolat ovat erinomainen paikka harjoitella tätä. Luolakoirien harjoituksia saavat ohjata vain pätevöidyt luolakoirien kouluttajat, joten kaikki hankalatkin tilanteet pitäisi olla hallinnassa. Luolakoirien taipumuskokeiden alaikäraja on 15 kk. Yleensä harjoittelu keinoluolassa riistan kanssa on syytä aloittaa vasta tuolloin.

Ensimmäisissä harjoituksissa, kun koira kohtaa ketun keinoluolastossa, koira saa haukkua kettua vain reikäpeltiluukun takaa. Kettu on turvallisesti pesässään ja koiran itseluottamus kasvaa. Kettua siirretään seuraavaan pesään ja laitetaan reikäpeltiluukku eteen.

Koira saa seurata kettua ja kun koira haukkuu ketun edessä kunnolla, otetaan koira pois. Koiralla adrenaliini virtaa ja se on intoa täynnä. Harjoitukset ovat aina syytä lopettaa, kun koira ns. käy kuumana. Näin vahvistetaan intoa ja itseluottamusta.

Ahdinkoputkiharjoittelu

 Jos koira on kunnolla syttynyt riistaan, voidaan aloittaa ahdingon läpäisyn harjoittelu. Tässä vaiheessa tulee esille koiran koon merkitys. Ahdinkoputki on läpimitaltaan 13 cm x 18 cm ja se on 50 cm pitkä. Ahdinkoputkessa on urat, joista koira voi ottaa tukea ryömiessään kyljellään putken läpi.

Ahdinkoputken läpäisy on monesti koiralle vaikea pala, mutta kun koiralla on tarpeeksi intoa, ahdingon läpäisy sujuu helposti. Ahdingon läpäisy on tekniikkalaji.

Koiraa voidaan mm. rohkaista kutsumalla sitä kaksoispesästä ja auttaa sitä menemään kyljelleen. Apuna voidaan käyttää myös esim. supikoiran / ketun kuivattua nahkaa, joka työnnetään kaksoispesästä ahdinkoon ja innostetaan koiraa tarttumaan nahkaan kiinni.

Kun koira tarttuu nahkaan kiinni, voidaan kevyesti nahkaa vetämällä auttaa koiraa tulemaan ahdingosta läpi. Yleensä koirat oppivat ahdingon läpäisyn tekniikan muutaman harjoituksen jälkeen.

Tyhjää keinoluolastoa ei kannata harjoitella montaa kertaa. Kun koira osaa kulkea keinoluolastossa, ei tyhjässä luolastossa kannata turhaan luuhata. Koira turhautuu, kun keinoluolasto on jatkuvasti tyhjä ja herkkähaukkuinen koira aloittaa helposti tarpeettoman haukkumisen.

Myös liikaa harjoittelua ketun kanssa keinoluolastossa on syytä välttää, koira turhautuu, kun saalista ei saa ja näin into voi lopahtaa helposti. Koiran kovuutta (eli kykyä palautua epämiellyttävistä kokemuksista) ei voi harjoittelemalla lisätä, harjoittelu tuo vaan kokemusta.

Koiran kovuus ja iskunkestävyys ovat sisäsyntyisiä ominaisuuksia!

Koiran pitää saada työstää kokemuksiaan rauhassa. Miettimisaikaa tarvitaan. Koiran päähän jää hajumuisti riistasta ja itsevarmuus kasvaa iän myötä.

Luolakoiran kanssa kannattaa kiiruhtaa hitaasti!

Jokainen koira on erilainen ja mitään selvää sääntöä ei ole, milloin koira on valmis. Kaikki on koirasta itsestään kiinni! Toiset ovat jo vuoden ikäisinä hyvinkin valmiin oloisia, toiset heräävät myöhemmin, 2 – 3 – vuotiaana. Koirat ovat yksilöitä, mitään yleistyksiä ei ole syytä tehdä!

Mikä neuvoksi, jos koira ei innostu?

Jos koira ei osoita mitään kiinnostusta kettua kohtaan, on syytä antaa ajan kulua. Koiran riistavietin herääminen on yksilöllistä. Kaikki eivät ole samanikäisinä valmiita.

Leikkiminen riistan nahan ja kuolleen riistan kanssa on syytä aloittaa uudestaan. Nahan/raadon voi nostaa ylös ja antaa koiralle heti riepoteltavaksi, kun se haukkuu sitä innokkaasti. Koiraa pitää kehua taas ylitsevuotavasti.

Jos koira taas on herännyt riistalle, mutta ei uskalla kulkea pimeissä, ahtaissa paikoissa, voi tutun, kokeneen koirakaverin apu olla tarpeen. Kokenut koira menee edeltä ja kokelas perässä.

Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, esim. vuosi, yritetään uudestaan sytyttää koiraa riistalle. Jos koira ei vieläkään osoita kiinnostumistaan kettua kohtaan, voi olla myös mahdollista se, että luolaharrastus ei ole ko. koiran laji.

Onneksi mäyräkoiran kanssa voi harrastaa muitakin lajeja, kuten MEJÄ (metsästyskoirien jäljestämiskoe), VERI (vesiriistakoe) tai kokeilla vaikkapa mäyräkoirien ajokoetta (MÄAJ).

Kaikista koirista ei välttämättä koskaan tule luolakoiraa!

Hyvä luolakoira on myös hyvä seurakoira!

Pennusta luolakoiraksi.

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s