Kyypartiomies Mikko Turunen puolustaa pahamaineisia käärmeitä – video näyttää, kuinka haastattelutilanne muuttuikin kyyn yllätys­hyökkäykseksi

”Älä mulle sihise”, Mikko Turunen juttelee rauhallisesti ja roikottaa sähisevää kyytä hännästä.

Nastolalainen luontokuvaaja ja käärmetuntija Turunen on hakenut 70-senttisen kyyn pois paikalliselta frisbeegolfkentältä. Kyy on odottanut vapauttamista muovilaatikossa Turusen pakettiautossa.

Pääsemme kuvaajan kanssa näkemään, kuinka Turunen vapauttaa kyyn heinikkoon ja ottaa sen kiinni.

Tilanne ei ole aito, vaan se tehdään HS:n pyynnöstä. Tarkoitus on näyttää, kuinka kyy siirretään toisaalle oikeaoppisesti.

Turunen tarttuu toisella kädellä kyytä hännästä ja ohjaa samalla sen päätä toisessa kädessään olevalla omatekoisella käärmekoukulla. Näin kyy ei pääse puremaan.

Kuvausta varten tarvitaan toinen kerta. Turunen tarttuu kyytä hännästä. Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Silmänräpäyksessä kyy puree miestä vasempaan käteen.

”Puri”, Turunen toteaa ja näyttää kahta punaista pistettä kädessään.

”Tuntui kuin neulalla löisi ja kirvelee. Siinä oli yksi uusinta liikaa”, Turunen juttelee edelleen rauhallisesti.

Olen varautunut omalaatuiselle juttukeikalle kyypakkauksen kanssa. Turusella ei sellaista ole mukana, koska kertaakaan kyy ei ole häntä purrut niiden kymmenen vuoden aikana, kun hän on kyitä siirtänyt.

Turunen ottaa kolme tablettia kyypakkauksesta ja lähtee ajelemaan kohti Nastolan terveyskeskusta. Sieltä mies passitetaan ambulanssilla Päijät-Hämeen keskussairaalan ensiapuun.

Kyiden siirtäminen ei todellakaan ole helppoa tai riskitöntä. Mikä saa miehen harrastamaan joka kesä kyiden siirtämistä harrastuksena ja ilman korvausta?

”Minua ei häiritse se, että joku grillaa kyitä nuotiolla, kuten Vanamo ja Kolmonen joskus 1970-luvulla, vaan se, että kyystä tehdään vainoamiskohde”, Turunen selittää.

Hän haluaa suojella kyitä turhilta tappamisilta. Häntä harmittaa se, että polulla vastaan tulleelta kyyltä isketään pää poikki eikä sen anneta mennä. Kodin tai kesämökin pihaan tai ulkoilualueille eksynyt kyy on toinen juttu.

Turunen oli mukana kansalaisaloitteessa, jolla yritettiin saada kyy rauhoitetuksi lailla. Hän korostaa, että aloitteessa kotipihat olisi jätetty rauhoituksen ulkopuolelle.

”Siellä se on vaaraksi lapsille ja kotieläimille. Sanon ihmisille aina, että kyyn voi nostaa vaikka haravalla ämpäriin ja siirtää pois kotipihasta. Tappamiselle on vaihtoehtoja. Sitä ajan.”

Lakialoite tyssäsi eduskunnassa, eikä kyytä ole edelleenkään rauhoitettu.

Turunen sanoo, ettei hän pelkää kyitä. Ei edes saatuaan tuntuvan pureman käteensä. Se oli poikkeustilanne.

Sen sijaan Turunen pelkää punkkeja. Niistähän voi saada borrelioosin tai puutiaisaivotulehduksen, ja punkkeja on joskus todella vaikea havaita. Hänen mielestään punkit ovat kyitä suurempi terveysuhka paljon luonnossa liikkuville.

Mies kertoo erikoisen kyysuhteensa olevan lapsuuden peruja. Hän vietti kesiä maalla äidin kotipaikalla, jossa kyitä ilmestyi joskus kotiportailla asti. Hän ei oppinut niitä pelkäämään.

Aikuisiällä Turunen alkoi kuvata kyitä ja seurasi niitä koiran kanssa metsässä. Koira oppi tottelemaan aina kun piti totella, jotta käärmeet eivät sitä purreet.

”Kaksi vuotta tarkkailin ja tutkin niitä ja tiesin, miten ne käyttäytyvät. Kun niitä aika paljon täällä on, aloin siirtelemään niitä pois”, Turunen kertoo.

Toisin kuin usein luullaan, kyyt eivät ole aina mustia ja harmaan sahalaitaisia. Turunen on tavannut täysin mustia, monenlaisia ruskean kirjavia, sinisiä ja jopa turkoosinvärisiä yksilöitä.

Turunen kuvaa kaikki siirtämänsä kyyt ja seuraa niiden liikkumista ja pärjäämistä maastossa. Hänen silmänsä on harjaantunut erottamaan yksilöt toisistaan.

Kolmisen vuotta sitten Turunen liimasi pakettiautonsa ikkunaan Kyypartio-tarran. Siinä hän kertoo yhteystietonsa ja lupaa tulla siirtämään kyyt pois elävänä pihoilta ja asutusalueilta. Kesäisin hän tekee 20–30 siirtoa pääasiassa Lahden seudulla.

Kyypartiotoiminta on maksutonta. Vain bensakulut Turunen voi ottaa, jos siirtoreissulle tulee hiukan enemmän pituutta.

Salpausselän harjumaastoissa tyypilliset siirtokeikat tapahtuvat kyyn ilmestyessä mökin tai omakotitalon pihoille, koulujen leikkikentille, urheilualueille ja karavaanikyliin.

Entä miten kyyn puremaa hoidettiin? Ensiavussa Turunen pantiin kuudeksi tunniksi tiputukseen. Käsi turposi ja muuttui sinimustaksi.

”Lähtiessäni ensiavusta kotiin ohjeet olivat, että jos sormessa oleva kuolio leviää, niin sitten takaisin. Tämä on normaali jälkireaktio. Sormeen saattaa sattua vielä jonkin aikaa, kuin olisi vasaralla lyöty.”

Turunen kävi vapauttamassa frisbeegolf-kentältä kiinni ottamansa kyyn parin kilometrin päähän metsään.

Turusen tilanne oli poikkeuksellinen. Ottaessaan kyytä kiinni hän samalla tarkkaili toisella silmällä kuvaajaa, ettei tämä tulisi liian lähelle kyytä.

Iso yksilö oli kuumana kesäpäivänä nopea liikkeissään.

Lähde: Kyypartiomies Mikko Turunen puolustaa pahamaineisia käärmeitä – video näyttää, kuinka haastattelutilanne muuttuikin kyyn yllätys­hyökkäykseksi – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.