Riistamiehet rientävät metsäkanalintujen avuksi – Saippuan katku suojaa pesän se karkottaa ketut ja supit

Metsäkanalintujen munat päätyvät turhan usein pientopetojen suuhun. Pesintä on epäonnistunut kolmena vuotena peräkkäin.

Metsäkanalinnuilla menee huonosti.

Niiden pesintä on mennyt pieleen jo kolmena keväänä peräkkäin.

Metsämiehillä on vankka aavistus siitä, että syypäänä ovat pienpedot: minkit, supikoirat, ketut ja näädät, jotka ovat pistelleet lintujen munat suihinsa kesken haudonnan. Nyt pesiä yritetään suojella – saippualla.

Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen ja Mikkelin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jani Hotanen marssivat hakkuuaukion laitaa. Taskuissa miehillä on palasaippuaa, jonka ätläkkä tuoksu leijailee ilmassa miesten vanavedessä.

Suuntana on koppelon pesä, jonka yksi riistamiehistä löysi jo aiemmin. Hotanen on vienyt pesälle riistakameran ja koppelo-kaunotar on nähty hautomassa muniaan.

Nyt on tarkoitus suojata pesä murentelemalla saippuaa pesän ympärille. Tehdään hajurinki, ja toiveissa on, että sen kohdatessaan ketut ja supit säikähtävät voimakasta, vierasta hajua ja vaihtavat suuntaa, Hotanen kertoo.

Pesällä odottavat hajonneet munat ja kuollut poikanen

Pesällä odottaa ikävä yllätys. Munat ovat rikki ja kuoren puolikkaita lojuu siellä täällä. Yhdestä munasta pilkottaa pikkuruinen, jo pitkälle kehittynyt kuollut linnun poikanen.

Petoeläin ehti paikalle, ennen kuin pesä ehdittiin suojata.

Kyllä nyt on käynyt niin ikävästi, että supi on etsiytynyt pesälle ja toteuttanut luontoaan ja pistellyt munat suuhunsa. Tähän yhteen munaan se on tehnyt vain pienen reiän, ja imaissut nesteet sieltä vatsaansa, mutta jättänyt poikasen, riistapäällikkö Petri Vartiainen sanoo.

Hotasen riistakameran kuvat vahvistavat, että supikoira on vieraillut pesällä vain muutamaa tuntia aikaisemmin, aamuyöllä.

Tämä on todella tavallinen näky täällä, missä supikoiria on paljon. Etelä-Savossa voi olla jopa kymmeniä tuhansia supikoiria, Vartiainen sanoo.

Onni onnettomuudessa, että kyseessä oli kuitenkin supikoira, miehet toteavat. Kettu olisi syönyt emokoppelonkin, mutta supi on huono metsästäjä, ja emo on päässyt karkuun. Se voi tehdä poikaset taas ensi keväänä.

Kettu pelkää saippuaa

Riistakameroita on viritelty rämeiköihin ympäri maakuntaa juuri siksi, että saataisiin vahvistusta sille, kuka pesintää häiritsee.

Hotanen ohjaa meidät seuraavalle pesälle, joka päästään suojaamaan. Hotanen kaivaa taskustaan palan saippuaa, ja alkaa vuolla siitä suikaleita kävellen samalla suurta ympyrää pesän ympärillä.

Jätän tähän varmaan omaa hajuanikin, ja siksi pesästä on viisainta pysytellä noin 20 metrin päässä, ettei karkota lintua.

Tuntuu hullunkuriselta, että pienet saippuasuikaleet estäisivät kettuja tai minkkejä menemästä lähelle pesää. Mahtaisivatko edes huomata niitä?

Nuuhkaisepa itse tuota saippuaa ja kuvittele, ettet ole koskaan haistanut moista, Vartiainen sanoo.

Tuoksu on niin voimakas, että se nostaa vedet silmiin. Ketulla on paljon parempi hajuaisti kuin ihmisellä. Jo Hotasen kulkiessaan jättämä ihmisen haju voi säikäyttää pedon tiehensä, mutta saippua tekee sen viimeistään. Saippuasuojauksesta on hyviä kokemuksia Keski-Suomen puolelta.

Tätä on tehty jo parikymmentä vuotta, ja vaikka tutkittua tietoa ei ole, niin kokemusten perusteella suojaus on tehokas.

Pedot löytävät alle kymmenen prosenttia saippualla suojatuista pesistä, Vartiainen kertoo.

Varis voi oppia löytämään merkatun pesän

Metsäkanalintujen pesiä on todella vaikea erottaa maastosta.

Metsäkanalinnut tekevät pesänsä mielellään esimerkiksi rämeikköön tai hakkuuaukealla oksien tai varvikon suojiin.

Niinpä myöskään metsätöitä tekevät ihmiset eivät huomaa pesiä vaan niitä jää koneiden alle. Pesiä merkataan myös nauhoilla, jotta ne erottuvat maastosta. Nauhoja kuitenkin vältetään, jos mahdollista.

Lintujen munilla aterioivat myös varikset ja älykkäinä lintuina ne saattaisivat oppia, että värikkäät nauhat tarkoittavat, että munia on tarjolla, Vartiainen sanoo.

Toiveissa on, että pesiä merkattaisiin kuitenkin sen verran, että niille löydetään uudelleenkin, jotta ne voidaan suojata. Koska pesään törmää yleensä paljon metsässä liikkuva henkilö aivan sattumalta, Suomen Riistakeskus toivoo, että kaikki osallistuisivat merkitsemis- ja suojaamistalkoisiin.

Kun löytää pesän, niin jos se on uudistusalalla, se kannattaa merkata kuitunauhoilla. Ja sitten voi vuolla saippuaa pesän ympärille. Kunhan ei mene liian lähelle pesää, ei häiritse linnun pesintää, Vartiainen toteaa.

Saippualaadulla ei ole väliä. Palasaippua on parempi kuin nestemäinen, sillä neste haihtuu nopeammin.

Kunhan on voimakkaan tuoksuista, Hotanen sanoo.

Metsäkanalinnut hautovat muniaan vielä pari viikkoa. Poikaset kuoriutuvat ja vain vuorokautta myöhemmin pesä on jo tyhjä.

– Muutama ensimmäinen päivä siinä on haasteellista aikaa kun poikasten siivet eivät vielä kanna. Sen jälkeen, kun linnulla siipi kantaa, niin se pääsee maapedoilta pakoon.

Lähde: Riistamiehet rientävät metsäkanalintujen avuksi – Saippuan katku karkottaa ketut ja supit | Yle Uutiset | yle.fi

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s