Poikaskivikon rakenne

Kutusoraikon yhteydessä kutevilla kaloilla pitää olla suojaa antavia lohkareita, kuoppia, liekopuita tai vastaavia siten, että etäisyys ei ole mistään soraikon osasta enempää kuin 2 metriä.

Kutusoraikko ja sen alapuolella on poikaskivikko. Kutuaikana emokalat pääsevät nopeasti kutusoraikon yhteydessä oleviin suojiin ja poikasten kuoriuduttua poikaset pääsevät helposti alapuolella olevan poikaskivikon suojiin.

Poikaskivikko

Poikaskivikossa kivet ovat noin Ø 15 – 50 cm kokoisia, huokoinen kivirakennelma  asettuu vaihtelevasti 0 – 40 cm syvyyteen. Kohteissa syvyysvaihtelu muodostuu pääosin kynnysteisillä kivillä ne ovat osittain poikittain virtaussuuntaan nähden.

Kivet tarjoaa mahdollisimman suuren alivirtaamakausina vesittyvään tuottavaan pinta-alaan. Pääuomissa poikaskivikoilla on harvakseltaan suurempia lohkareita tuki- ja kostekivinä. Kapeissa sivuuomissa lohkareita ei tarvita.

Lohkareet monimuotoistaa uomaa ja sen virtaamaa, se tarjoaa suuremmille kaloille kostepaikkoja ja estetään talvisen jääkannen painuminen pohjaan.

Lohkareet suojaa rakenteita jäiden ja veden kulutukselta. Lohkareiden luonnollinen koko vaihtelee Ø 60 – 200 cm.

Alle 3 metriä leveissä sivu-uomissa lohkareet ovat lähinnä penkkakiviä ja varsinaisessa uomassa on poikaskivikko Ø 15 – 50 cm.

Lohkareet ovat uomassa yksittäisinä ja pieninä luononmukaisina ryhminä noin 3-8 kpl/100 m2.

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s