Karhuista ja susista vääntöä ja tasapainoilua

Viime viikolla julkistettiin kaksi mielenkiintoista arviota suurpetojen määristä Suomessa. Karhukanta on kasvanut mutta susien määrä vähentynyt jopa neljänneksellä edellisestä keväästä.

Odotetusti arviot herättivät hämmennystä ja epäluottamusta metsästäjien joukoissa etenkin susikannan suhteen. Poikkeuksellisen runsaat karhuhavainnot taas tukevat arviota kannan kasvusta ja saavat samalla kiihkoa vaatimuksiin kaatolupien lisäämiseksi syksyn jahtikaudelle.

Tämä tilanne ennakoi, että viimeistään syksyllä jatkuu vääntö riistaviranomaisten ja metsästysharrastajien välillä karhu- ja susikantojen säätelyn rajoista ja jahtikauden kaatolupien määristä.

Osapuolet ja rintamalinjat vaikuttavat olevan kaukana toisistaan käsityksissä siitä, mikä on järkevää petopolitiikkaa.

Tuoreiden kanta-arvioiden lisäksi taustalla on pari muutakin seikkaa. Metsästäjät ovat tyytymättömiä viime vuonnakin lisääntyneiden petovahinkojen korvausten pienuuteen ja maksatuksen pitkään viiveeseen.

Pohjois-Karjalassa tunteita kuohautti talvella riistanhoitoyhdistysten ja viranomaisten eripura vapaaehtoisesta virka-avusta esimerkiksi kolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljittämisessä. Kaikkien osapuolten onneksi kiistaan hierottiin sopu tai ainakin välirauha.

Pohjois-Karjalassa on tehty alkukesänä muutaman viikon aikana toistatuhatta karhuhavaintoa (Karjalainen, 7.6.).

Hurja määrä kertoo kannan kasvusta, mutta ennen kaikkea siitä, että nälkä ajaa karhuja näkösälle keskellä päivääkin, kun myöhästyneen kesän tulon takia karhujen on etsittävä ruokaa mistä vaan sattuvat sitä löytämään.

Ministeriö kaavailee aivan oikein syksyksi huomattavaa lisäystä karhunkaatolupiin. Pohjois-Karjalan on saatava siitä oikeutettu osansa, mikä tarkoittaa reilusti enemmän kuin viimevuotinen 47 lupaa.

Rivimetsästäjien lisäksi Metsästäjäliittokaan ei luota viranomaisten viralliseen arvioon susikannan romahtamisesta. Liitto vaatii arvion perusteiden tarkkaa selvittämistä ennen kuin susien kannanhoidon säätelystä tehdään uusia päätöksiä.

Ollaanpa arvioiden luotettavuudesta ja ristiriitaisuuksista mitä mieltä tahansa, susien salametsästäminen tai edes sen hiljainen hyväksyminen ei vie petopolitiikkaa piiruakaan nykyistä parempaan suuntaan.

Lähde: Karhuista ja susista vääntöä ja tasapainoilua

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s