Ahma levisi etelään ja pistäytyi jopa Vuosaaressa – täällä sitä suvaitaan, toisin kuin poronhoitoalueella

Metsäahma syö hirven haaskoja ja hakeutuu usein susien läheisyyteen.

Ahman elinalue rajoittui Suomessa aikaisemmin poronhoitoalueelle. Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen ahmoja pistäytyi harvakseltaan itärajan takaa.

Nyt ahma on kotiutunut laajalle alueelle myös keskiseen Suomeen. Se on viime aikoina laajentanut elinaluettaan niin, että sitä on tavattu harvinaisena vaeltelijana jopa aivan maamme eteläisimmissä osissa.

Menneenä talvena ahman jälkiä havaittiin jopa Vantaan Seutulassa ja Helsingin Vuosaaressa.

Ahmaa on aikoinaan siirtoistutettu muun muassa Suomenselälle. Ilomantsin ahmakanta sai piristysruiskeen 1994, kun silloinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkija Erik S. Nyholm toi Enontekiöltä uroksen ja naaraan Koivusuon luonnonsuojelualueelle.

Yksilöt olivat erikoistuneet entisillä kotikonnuillaan porojen tappamiseen ja saaneet siellä kuolemantuomion.

Nyholm halusi lisätä ahmakantaa, mutta tiesi yrityksen poronhoitoalueella toivottomaksi. Niinpä hän siirsi kaikkiaan 13 ahmaa uusille alueille.

Ahma on hidas lisääntyjä, mutta vähitellen kannat ovat kasvaneet, sanoo ahmoista 2013 väitellyt Anni Koskela. Elämiä ei uusissa paikoissa vihattu eikä vainottu, koska ne eivät juuri ole tuottaneet vahinkoa joitakin kanalavierailuja lukuun ottamatta.

Etelässä eläintä kutsutaan metsäahmaksi. Sen elintavat poik­keavat tunturiahmasta erilaisen ympäristön vuoksi.

Pohjoisessa ahman pääruokalaji on poro. Ahmaa pidetään huonona saalistajana, mutta silti sen tiedetään tappaneen useita poroja yhteen menoon.

Kerrotaan, että ahma kyttää puussa porojen polkujen yläpuolella ja hyppää sieltä poron kimppuun.

Ahman kiipeilee hyvin taitavasti. Se voi tulla puusta alas etuperinkin, mihin karhu ei pysty. Aivan erikoista on ahman himo viedä poronsarvia puuhun. On ihmeellistä, että se saa viedyksi tiheään puuhun suuretkin sarvet.

Poroalueiden ulkopuolella ahman tärkeintä ravintoa ovat susien ja ihmisten jättämät hirven haaskat. Niinpä metsäahma näyttää erityisesti hakeutuvan susien läheisyyteen.

Usein se jäljittää susilaumaa. Kokenut ahmakonkari alkoi kerran seurata susia erikoisella tavalla. Ilomantsin syrjäseudulla ilmaantui yöllä jäälle susilauman jälkijotos. Seuraavana yönä ahma seuraili sitä, mutta teki sen tavallisesta poiketen vastajälkeen.

Sen tarkka vainu kertoi, että sudet olivat lähteneet haaskalta, johon oli varmaankin jäänyt vielä syötävää. Niinpä ahma sai ravintoa.

Lähde: Ahma levisi etelään ja pistäytyi jopa Vuosaaressa – täällä sitä suvaitaan, toisin kuin poronhoitoalueella – Tiede – Helsingin Sanomat

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s