Metsien monimuotoisuus | Luonnonvarakeskus

Rehevillä kasvupaikoilla lajisto on yleensä runsain. Esimerkiksi lehdossa samankokoisella pinta-alalla kasvaa noin kaksi kertaa enemmän kasvilajeja kuin kuivalla kankaalla.

Metsikön kehitysvaihe on toinen lajirikkauteen ja -koostumukseen vaikuttava tekijä. Lajimäärä on korkeimmillaan heti voimakkaan häiriön kuten metsäpalon tai avohakkuun jälkeen.

Vanhassa luonnonmetsässä lajimäärä on puolestaan selvästi suurempi kuin vanhassa talousmetsässä. Ero johtuu suureksi osaksi siitä, että vanhassa metsässä on enemmän lahopuuta.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että metsän luontaisia häiriöitä ja kehitystä mukailevat metsänkasvatuksen menetelmät parantavat lajien elinmahdollisuuksia talousmetsissä.

Tällaisessa metsänhoidossa eri-ikäinen metsänkasvatus on tärkeällä sijalla. Laji- ja virkistyshyötyjen lisäksi eri-ikäinen metsänkasvatus voi sopivilla kohteilla olla taloudelliselta tulokseltaan täysin vertailukelpoinen tasaikäisen metsänkasvatuksen kanssa.

Metsien luontaisia häiriötekijöitä ovat esimerkiksi metsäpalot, myrskynkaadot ja pienialaiset hyönteis- ja sienituhot.

Lähde: Metsien monimuotoisuus – Luonnonvarakeskus

Mainokset
Kategoria(t): Metsänhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.