Metsakauriit ja valkohäntäpeurat ovat punkkinaaraiden mielisaalista

Kauriiden ja valkohäntäpeurojen reipas metsästys voisi vähentää punkkien tartuntoja.

Borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus ovat yleistyneet. Syynä on pidetty metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen kantojen kasvua. Nämä eläimet ovat aikuisten punkkinaaraiden mielisaalista.

”Tähän liittyy myös eri väärinkäsityksiä”, selittää Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen. Hän on tutkinut punkkeja ja niiden isäntäeläimiä koko 2000-luvun.

”Olen törmännyt jopa väitteeseen, että kauriit ja valkohäntäpeurat olisivatkin hyödyllisiä ja puhdistaisivat punkkeja borrelioosista.”

Virhepäätelmä juontuu siitä, että näiden eläinten veri sisältää borreliabakteerin vasta-ainetta. Sen imeminen toden totta lääkitsee borrelioosin pois aikuisesta punkkinaaraasta.

Ihmiselle vasta-aineesta ei kuitenkaan ole enää hyötyä, sillä aikuinen punkkinaaras syö vain kerran. Punkki syö elämänsä aikana yhteensä kolme veriateriaa, ja kauris tai peura valikoituu yleensä niistä viimeiseksi. Punkki on siis voinut jo tartuttaa tautinsa ihmiseen ennen puhdistavaa peura- tai kaurisannosta.

Punkit eivät kanna tauteja syntyjään, vaan ne tarttuvat niihin eläimistä, joita ne imevät. Esimerkiksi borrelioosin tietyt muodot ovat yleensä peräisin linnuilta, toiset pikkunisäkkäiltä.

Aikuinen punkkinaaras himoitsee mahdollisimman isoa ateriaa. Mieluiten se ottaisi pöytävarauksen hirvieläimen iholta, mutta myös ihminen, kissa, siili tai kettu kelpaavat. Mitä runsaammin se saa imettyä isännästään verta, sitä enemmän ja kunnoltaan parempia munia se pyöräyttää.

Hirvieläimessä voi roikkua kerrallaan jopa parituhatta punkkia. Kukin ruokailija voi punnertaa aterian jälkeen 2 000 munaa. Pitkäkoipisen eläimen matkassa punkki pötkii pitkälle.

Hirvieläimet ovat siis todellisia punkkien busseja. Kauriiden ja peurojen runsastuminen voi osaltaan selittää sitä, että punkkitaudit ovat Suomessa yleistyneet.

Valkohäntäpeuran kanta on Suomessa tuplaantunut kymmenessä vuodessa.

Tuorein arvio viime talvelta on 77 100 yksilöä. Laji tuotiin Suomeen ennen sotia Yhdysvalloista. Siellä se on todettu sikäläisten punkkien suosikki-isännäksi.

Eurooppalaisissa tutkimuksissa aikuisten punkkien lempikohteeksi on paljastunut metsäkauris. Suomeen se on levittäytynyt omin sorkin ja istutuksin 1950-luvulta lähtien.

”Viime syksyn kanta oli noin 60 000 metsäkaurista”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jyrki Pusenius.

Hän huomauttaa, että kauriin kannan arviointia pitää vielä kehittää. Kanta on voitu laskea alakanttiin.

Aikuinen hirvi kelpaa myös punkeille.

Pienemmät kauriit ja peurat ovat kuitenkin niiden erityisessä suosiossa, ja ne tunkevat myös innokkaammin pihoihin ja puutarhoihin.

”Peurat ja kauriit eivät tartuta punkkeihin tauteja, mutta ne lisäävät punkkien määrää ympäristössä. Yhdessä nämä kaksi asiaa ratkaisevat sen, miten helposti ihmiset saavat punkkitauteja”, professori Henttonen selittää.

Saaristossa lisääntyneet punkkitautien tartunnat ovat siksi nostattaneet suoranaista lynkkausmielialaa kauriita ja peuroja kohtaan.

Viime kesänä kohautti Åbo Akademin eläköitynyt loistutkija Margaretha Gustafsson. Hän vaati, että kauriit ja peurat tulisi kokeeksi ampua tyystin joltain saarelta, esimerkiksi hänen synnyinkunnastaan Houtskarista.

Parissa vuodessa nähtäisiin, vähenevätkö punkit ja taudit.

Vastaavia kokeita on jo tehty Eurooppassa aitaamalla metsään kauriittomia alueita. Punkkien kannat ovat vähentyneet kolmessa, neljässä vuodessa.

Metsästäjiltä tämäntapaisia aloitteita ei ole kuulunut. Hirvieläinten kasvavat kannat kun tarjoavat heille lisää pötyä pöytään.

Talviaikaan metsästäjät jopa ruokkivat tulokkaita. Se helpottaa niiden saalistamista metsästyskaudella, mutta myös vähentää kuolleisuutta talvella. Samaan suuntaan vaikuttavat leudot talvet.

Ilmasto vaikuttaa punkkien levinneisyyteen mutkikkaammin. Tauteja levittävät punkkilajit eli taigapunkki ja puutiainen poikkeavat hieman toisistaan esimerkiksi sen suhteen, mihin aikaan vuodesta ne ovat aktiivisia kehityksensä eri vaiheissa.

”Tuntumani on, että luminen talvi suojaa punkkeja, ja lumeton pakkaskausi vähentää niitä”, kertoo Henttonen. Yleisesti ottaen leudot talvet suosivat punkkeja, koska sellaiset suosivat myös isäntäeläimiä.

Kysymys kauriiden ja valkohäntäpeurojen hävittämisestä on Henttosellekin hiukan vaikea.

”Punkkeja on ilman kauriitakin, mutta vähemmän”, itsekin metsästystä harrastava professori muotoilee.

”Tiheän kauris- ja peurakannan alueilla voisi kyllä harkita, mikä on järkevää. Ei pitäisi ajatella vain riistalihan tuottoa, vaan myös yhteiskunnallisesti.”

Jos pelkää punkkeja, ei Henttosen mukaan tarvitse tyytyä odottelemaan metsästäjien ratkaisuja.

”Kesämökin tontin tai pihapiirin voi aidata niin, etteivät kauriit hypi aitojen ylitse pihaan eivätkä sinne pääse myöskään siilit, jänikset ja supit. Punkkien pitäisi kyllä vähentyä 3–4 vuodessa”, hän vinkkaa.

Lähde: Metsakauriit ja valkohäntäpeurat ovat ”punkkibusseja”. – Tiede – Helsingin Sanomat

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.