Keväällä mökin lattialla kömpivää kimalaista ei saa missään nimessä tappaa – ”Silloin koko yhdyskunta jää syntymättä”

Kimalaiskuningatar tekee yksin koko kevään työt, kunnes se saa kasvatettua ensimmäisen työläissukupolven.

Näihin aikoihin mökin kevätsiivouksen yhteydessä voi törmätä lattialla kankeasti kömpivään pörröiseen kimalaiseen.

Se on vasta herännyt talvihorroksesta ja eksynyt sisätiloihin.

Näitä tokkuraisia pörriäisiä ei kannata tappaa, sillä ne ovat aloittelemassa tärkeää tehtäväänsä.

Kaikki toukokuun alkupuolella tavatut kimalaiset ovat kuningattaria, sillä kimalaisista ainoastaan kuningattaret talvehtivat. Ne talvehtivat yleensä maanperän koloissa, joista ne heräävät, kun maa on sula.

”Jos joku hölmöyksissään tappaa kevään ensimmäisen kimalaisen, hän tappaa silloin kuningattaren ja sen koko yhdyskunta jää syntymättä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

Kimalainen on Peltolan mukaan suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Metsämarjoista etenkin alkukesästä kukkivalle mustikalle kimalaiset ovat elintärkeitä yhteistyökumppaneita, sillä muita pölyttäjiä on vasta vähän liikkeellä.

Jos kimalaisia on vähän, mustikkasato jää pieneksi

Peltolan mukaan yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa – sen verran pölytysvoimaa jää syntymättä.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen suuremmaksi kimalaisen ja kimalaiskuningattaren rooli kasvaa. Esimerkiksi Kuusamon korkeudella jopa 90 prosenttia puolukankukissa havaituista hyönteisistä on kimalaisia.

”Rovaniemen korkeudella juuri kimalaiskuningattaret tekevät suurimman osan ainakin mustikan pölyttämisestä”, Peltola sanoo.

Talvihorroksen jälkeen kuningatarkimalaista odottaa melkoinen työsavotta. Sen on yksin perustettava pesä ja kasvatettava ensimmäiset työläiset töihin.

”Tarhamehiläistä pidetään ahkerana työläisenä, mutta kimalaiskuningatar pölyttää seitsemän kukkaa siinä ajassa kun tarhamehiläinen pölyttää yhden. Kimalaiskuningattaren on pakko olla ahkera, jos se haluaa saada yhdyskuntansa pystyyn”, Peltola sanoo.

Kimalaiskuningatar tekee pesän yleensä vanhaan myyrän koloon, johon se rakentaa erittämästään vahasta kuppimaiset rakenteet. Niihin se kerää ensin siitepölyä ja mettä.

”Kun se on kerännyt riittävästi ruokaa, se munii. Kuningatar hautoo munia ihan kuten lintukin hautoo munia. Siten se nopeuttaa ensimmäisten munien kehitystä toukiksi”, kertoo museomestari Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Touko-kesäkuun taitteessa kuoriutuu ensimmäinen työläissukupolvi. Ensimmäiset pienikokoiset työläiset ryhtyvät nyt hoitamaan ravinnon keruuta. Kuningatar ei enää poistu pesästä, vaan keskittyy munimiseen. Työläisten koko kasvaa kesän edetessä.

Suomalaiset kimalaisyhdyskunnat ovat melko pieniä: kymmenien yksilöiden – tai kontukimalaisella ehkä satojen yksilöiden – kokoisia yhdyskuntia. Pienuudesta huolimatta niissä on suuri pölytysvoima, sillä kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä.

Kimalaiset ovat Pohjois-Suomea myöten kotoperäinen laji, joka pystyy lentämään melko kylmässäkin ilmassa. Peltolan mukaan jotkut arktiset lajit pystyvät lentämään jopa nollassa asteessa.

Kimalaisyhdyskunta kasvaa kesän edetessä. Heinäkuun alussa kuoriutuvat koiraat ja hieman myöhemmin uudet kuningattaret. Eri pesien kuningattaret ja koiraat hakeutuvat parittelemaan.

Loppukesällä vanha kuningatar kuolee, ja kimalaisyhdyskunta alkaa rappeutua. Työläiset ja kuhnurit lähtevät lopulta omille teilleen ja kuolevat syksyllä.

Hedelmöityneet uudet kuningattaret hakeutuvat talvehtimispaikkaan jo elo-syyskuussa. Kun seuraavana keväänä sää taas lämpenee ja maa sulaa, on uusien kimalaiskuningattarien vuoro herätä töihin ja luomaan uutta kimalaissukupolvea.

Lähde: Keväällä mökin lattialla kömpivää kimalaista ei saa missään nimessä tappaa – ”Silloin koko yhdyskunta jää syntymättä” – Kotimaa – HS.fi

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.