Etelä-Suomessa on viisi susilaumaa – viimeksi susia eli samoilla seuduilla 1800-luvulla

Kymmenisen vuotta sitten kaksi nuorta sutta yhytti toisensa Yläneellä ja perusti perheen. Sen tiimoilta Helsingistä Tampereen kautta Poriin johtavan valtatien eteläpuolelle on syntynyt viisi laumaa. Lähiaikoina muodostunee uusia laumoja.

Hiekkatiehen hakkautuneista kavionjäljistä ei voi erehtyä. Siinä on mennyt hevonen. Jälkien seassa on muitakin. Ja paljon.

”Ainakin neljä sutta”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusmestari Antti Härkälä sanoo ja kumartuu mittailemaan rinnatusten kulkenutta rivistöä.

Tien varteen piilotetun riistakameran perusteella jäljet ovat syntyneet puolen vuorokauden päässä toisistaan.

”Eivät nämä hevosen perässä ole jolkutelleet.”

Tapahtumapaikalta on Turun tuomiokirkolle alle 50 kilometriä. Sen tarkemmin ei susista nyt kirjoiteta. Pimittämisellä ei suojella susia, vaan paikallisia ihmisiä. Kyläläiset ovat toivoneet, etteivät tulisi tunnetuiksi kotikulmillaan vuodesta 2013 asuneesta susilaumasta.

”Kukaan tavoittamistani ihmistä ei halunnut astua julkisuuteen”, Härkälä harmittelee edellispäivän laihaa soittokierrosta Pöytyän susireviirin ytimeen.

”Täällä olet joko susien puolella tai susia vastaan. Kommentointi saatettaisiin tulkita monella tavalla.”

Etelä-Suomessa eleli edellisen kerran susilaumoja 1800-luvulla. Kymmenisen vuotta sitten kaksi nuorta sutta yhytti toisensa Yläneellä ja perusti perheen.

Sen tiimoilta Helsingistä Tampereen kautta Poriin johtavan valtatien eteläpuolelle on syntynyt viisi laumaa. Niistä Pöytyän ja Oripään alueella kuljeskelevaa laumaa pidetään riistantutkijoiden papereissa Suomen urbaaneimpana.

Varsinais-Suomea halkovan Aurajoen ympäristö on maatilojen, kylien, keskustaajamien ja peltojen pirstomaa kulttuuriseutua. Se on vastakohta Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuille salomaille, joita pidetään susien tavanomaisina asuinalueina.

Silti sudet menestyvät Etelä-Suomessa erinomaisesti – jopa paremmin kuin korvessa.

”Etelässä sudet elävät valkohäntäpeuroilla ja metsäkauriilla. Saalista on paljon tiheämmässä kuin muualla Suomessa hirviä ja metsäpeuroja”, Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo menestyksen eväistä.

Hyvien riistamaiden takia susien reviirit voivat olla jopa puolet pienempiä kuin Itä-Suomessa. Pöytyän kymmenen suden lauma on pääluvultaan maamme suurimpia, vaikka se majailee halkaisijaltaan vain 20–30 kilometrin alueella.

”Pentuja se on saanut kaikkina kolmena kesänä peräkkäin”, Antti Härkälä kertoo.

Tutkimusmestarin työ on seurata susia ja kertoa niistä alueiden ihmisille.

Antti Härkälä kiertää tupailtoja ja kouluja, tapaa lasten vanhempia, maanviljelijöitä ja metsästäjiä.

Juuri heitä, joiden arkeen sudet eniten vaikuttavat.

”Olen puolueettoman, tutkitun susitiedon kerääjä ja välittäjä”, mies määrittelee itsensä.

Hän on onnistunut työssään ilmeisesti hyvin. Vaikka tilanne on tulehtunut, laittomuuksia ei ole ilmennyt. Riistantutkijat arvioivat Etelä-Suomen susien säästyneen salametsästykseltä.

”Laumat ovat pysyneet vuosia kasassa, lisääntyneet ja levittäytyneet uusille elinalueille.”

Moni etelän lauma pullisteleekin tällä hetkellä susista.

Antti Härkälällä on aavistus lähiaikoina muodostuvista uusista laumoista. ”En ryhdy spekuloimaan paikkakunnilla. Se herättäisi turhaa pelkoa.”

Sen hän paljastaa, että ruuhka-Suomesta löytyisi biologisin perustein kaksinkertaisesti uusia reviirejä, jos susien määrän halutaan kasvavan.

”Se on poliittinen päätös eikä kuulu riistantutkimukselle.”

Tänä talvena eteläistä susikantaa yritetään rajoittaa toistamiseen metsästämällä. Viime talvena Turun ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet kumosivat kaikki viisi pyyntilupaa suojelijoiden valitettua niistä.

Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen sanoo nyt myönnetyille kahdeksalle luvalle olevan painavat perusteet:

”Susikanta on vahvassa kasvussa, väärinkäytöksiä ei ole esiintynyt ja susihavainnot sekä -vahingot on dokumentoitu järjestelmällisesti.”

Voimakkaasti susien metsästystä vastustavassa Luonto-Liitossa ollaan pettyneitä lupapäätökseen. Heidän mielestä Etelä-Suomessa on yhä liian vähän susia.

”Tappaminen kohdistuu sattumanvaraisesti nuoriin ja vanhoihin yksilöihin, jolloin laumat hajoavat ja susivahingot kasvavat”, järjestöpäällikkö Sami Säynevirta sanoo. Järjestö valittaa ehkä luvista hallinto-oikeuteen.

”Tärkeintä olisi asenteiden muuttaminen sekä petovahinkojen ennaltaehkäisy.”

Tammi–helmikuussa Pöytyän laumasta on lupa tappaa kaksi sutta.

”Susien ihmispelkoa on pidettävä yllä. Ne eivät kuulu pihoihin”, Pöytyän kunnanjohtaja Kari Jokela sanoo.

Kunnassa susiin ei ole otettu virallista kantaa, vaikka kokousten ulkopuolella niistä on puhetta piisannut.

”Susi ei kuulu toimivaltaamme”, kunnanjohtaja toteaa.

Pöytyän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Aalto vastaa puhelimeen hirvimetsältä. Metsästäjien puheissa sudet ovat jatkuvasti läsnä, vaikka eivät olisi edes maisemissa.

”Olemme huolissamme koirien puolesta. Säädelty metsästys on ainoa oikea ratkaisu. Täyssuojelu saattaisi pitkittyessään johtaa susien salametsästykseen”, Aalto sanoo ja kertoo osallistuvansa Pöytyän tuleviin susijahteihin.

Suden uloste kädessä on vaikea vastata puhelimeen. Luken Antti Härkälä pussittaa sukkelasti muhevan pötkön ja riisuu suojakäsineet.

”Tien voi nyt lanata. Noukin siltä juuri viimeisen ulostenäytteen.”

Isäntä ajelee traktorilla paikalle. Tassujen ja kavioiden jäljet hautautuvat perälevyn nostattaman hiekkapatjan alle.

Keski-iän ohittanut mies kertoilee kysyttäessä susista, mutta ei nimellään.

”Viime viikolla näin viimeksi. Olin tornissa kyttäämässä peuroja, kun susi ilmestyi pellolle ja tavoitteli samaa saalista. Jäimme sillä kertaa kumpikin ilman.”

Antti Härkälä sen sijaan pääsee kehumaan saaliillaan. ”Kuusi paskakasaa parin kilometrin matkalla. Hipoo ennätystä.”

Turun yliopistossa ulosteiden dna-rihmoista on paljastunut näkymättömiä salaisuuksia. Pöytyän lauma sai alkunsa pantasusi-Aulin ampumisesta tammikuussa 2012. Alfanaaras Aulin lauma hajosi ja eräs sen uroksista perusti perheen Köyliöstä vaeltaneen naaraan kanssa.

”Leutoina talvina susien määrää on vaikea arvioida lumijälkien perusteella. Tällöin yksilöllisen dna-tutkimuksen merkitys korostuu”, tutkija Samuli Heikkinen Lukesta sanoo.

Lounais-Suomesta ulostenäytetutkimus laajeni syksyllä eri puolille Suomea perustetuille seitsemälle uudelle keräysalueelle.

Lähde: Etelä-Suomessa on viisi susilaumaa – viimeksi susia eli samoilla seuduilla 1800-luvulla – susi – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.