Vieraslajit | Supikoira on merkittävä peto saaristossa

RKTL:n työraportteja10/2014 Haitalliset vieraslajit.pdf

Saariympäristössä supikoiran saalistuksella on osoitettu olevan vaikutusta osaan paikallisesta lintulajistosta. Manneralueilla sekä ravintokoostumustutkimukset että petopoistokokeet ovat pääosin kumonneet supikoiran negatiivisen vaikutuksen riistaeläinlajeihin.

Osassa petopoistokokeita tiettyjen seurannassa olleiden lintulajien runsaudet jopa pienentyivät supikoiratiheyksien pienentyessä ja kasvoivat yhdessä supikoiratiheyden kasvun kanssa (Kauhala 2004).

Pienialaisessa petopoistokokeessa pääkaupunkiseudun lintuvesiltä ei kaikilta mukana olleilta alueilta saatu tuloksia, mutta saadut tulokset viittasivat siihen, että supikoiralla oli kyseisellä alueella merkitystä osan kosteikkolintulajien pesimämenestykseen (Väänänen ym. 2007). Käytetyn tutkimusasetelman takia ei muiden petojen, kuten kettu ja varislinnut, tai ympäristöolojen vaihtelun, kuten sää, vaikutuksia poikueiden määrään voitu kuitenkaan rajata tuloksien ulkopuolelle.

Saariympäristöstä on joillakin alueilla viitteitäsiitä, että paikallisten sammakkokantojen romahdukseen saattaa liittyä supikoiran saalistus. Koska supikoiran ravintovalikoima voi vaihdella suuresti, on mahdollista että supikoiran saalistuksen vaikutuksessa voisi olla suuria alueellisia eroja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monilla alueilla supikoira on sopeutunut hyvin osaksi paikallista eliöyhteisöä.

cropped-jc3a4rvi-sumu.jpgPaikallisesti ja erityisen herkillä alueilla supikoira saattaa olla vaaraksi tietyille vesilinnuille ja sammakkoeläimille. Erityisesti suojelualueilla saattaa olla tarvetta pitkäkestoiselle ja intensiiviselle supikoirakannan säätelylle. Supikoiran vaikutuksien selvittäminen alkuperäislajistoon kaipaa kiireellisesti lisää tutkimusta Euroopan mittakaavassa.

Tällä hetkellä keskeisimpiä ja kiireellisimpiä toimenpiteitä supikoiraan liittyvien riskien arvioimiseksi ja hillitsemiseksi on systemaattisen ja maidenvälisesti vertailukelpoisen supikoiraan liittyvän seurantajärjestelmän laatiminen Pohjoismaihin.

Seurantajärjestelmän tulee sisältää sekä levittäytymisen, kannan vakiintumisen ja tiheyden arvioinnin mahdollistavat tieteelliset menetelmät että järjestelmällisen dokumentoinnin. Niin kauan kuin lajin jo tapahtuneesta levittäytymisestä ja kannan koosta ei ole riittävää tietotasoa, ei voida myöskään arvioida, toteuttaa tai kohdentaa kustannushyötynäkökulmasta tehokkaita torjunta- tai säätelytoimenpiteitä.

Kannattavinta olisi keskittää metsästyspyynti nuoriin vaelteleviin yksilöihin ja antaa vakiintuneilla elinpiireillä asuvien immuniteetin saavuttaneiden aikuisten supikoiraparien toimia puskurivyöhykkeenä mahdollisia tartuttajayksilöitä kohtaan. Tällainen kohdistettu pyynti olisi mahdollista toteuttaa erityisesti alkusyksystä, jolloin nuoret ja aikuiset yksilöt voidaan kokonsa puolesta erottaa toisistaan.

Tallenna

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s