Savua ilmassa – Metsänhoidollinen kulotus | Luonnonvarakeskus

Metsänhoidollisessa kulotuksessa hakkuualueen hakkuutähteet, jätepuusto ja humuskerroksen pintaosa poltetaan metsänuudistamista varten.

Ennallistamispoltossa palaa myös elävä puusto. Kaskeamisessa metsä on poltettu maanviljelykseen.

Tuli on luonnollinen metsänuudistaja boreaalisessa metsässä. Toistuvilla metsäpaloilla on ollut tärkeä merkitys ravinteiden kierron, kasvillisuuden biologisen tuotoksen ja metsien monimuotoisuuden ylläpitäjänä.

Vanhimmat tilastot palaneiden metsien pinta-aloista ovat 1800-luvulta. Silloin kovimpina kulovuosina metsää saattoi palaa 55 000–70 000 hehtaaria (ha) vuodessa.

Metsäpaloja oli satoja kesässä.

Palojen lukumäärä on pysynyt lähes vakiona, mutta niiden pinta-ala on tehokkaan torjunnan vuoksi romahtanut. Keskimääräinen paloala on nykyisin vain puolisen hehtaaria, reilut 100 vuotta sitten 60–80 ha.

Metsäpalojen pienialaisuus on seurausta myös sääoloista ja metsämaiden mosaiikkimaisesta rakenteesta, metsäautoteistä ja kangas- ja suometsien vaihtelusta. Suomen metsäalasta kolmannes on suometsiä.

Metsäpalojen yleisyyteen on sääolojen lisäksi vaikutusta kasvupaikalla ja puuston rakenteella. Herkimpiä syttymään ovat kuivien ja kuivahkojen kankaiden männiköt.

Suurin leviämisvaara on mänty-kuusisekametsissä. Lehtipuuosuuden kasvaessa paloherkkyys pienenee.

Palofrekvenssi vaihtelee paljon, mutta on laskettu, että kaikki maamme metsät ovat palaneet ainakin kerran viimeisten 400–500 vuoden aikana.

Lähde: Savua ilmassa – Luonnonvarakeskus

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.