Metsästysmatkailun toimintamallit valtion mailla

Metsästys on yksi keskeinen luonnon käyttömuoto valtion mailla.

Perinteisesti metsästys perustuu Suomessa harrastustoimintaan, viime vuosina on esille noussut metsästyksen matkailulliset ja kaupalliset näkökulmat.

Valtion maita käyttää Suomessa runsas 100 000 metsästäjää. Heistä vajaa puolet on ns. kuntalaisen oikeudella metsästäviä ja loput pääosin suomalaisia sekä jossain määrin myös ulkomaalaisia metsästäjiä.

Suomessa parhaimmat edellytykset metsästykseen ja siihen perustuvan erämatkailun kehittymiselle ovat Pohjois- ja Itä-Suomessa,  jossa on laajat ja yhtenäiset metsästysalueet  ja toisaalta asutus on harvaa. Josta muuttoliike suuriin asutuskeskuksiin on vapauttanut paikallista metsästyspainetta.

Valtio omistaa suurimman osan Pohjois- ja Itä-Suomen maa-alueista, on valtio ja erityisesti Metsähallitus alueita hallinnoivana viranomaisena keskeisessä asemassa erätalouden järjestelyissä. Metsähallituksen hallinnassa on 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita ja se vastaa metsästyksen järjestelyistä valtion mailla.

Valtion maat kattavat noin 25 % Suomen pinta-alasta. Metsästäjien osuus Suomen koko väkiluvusta n. 5 – 6%.

Hirven metsästykseen valtion mailla löytyy neljä kaupallista toimintamallia

1) yritykset myyvät hirvenmetsästysmahdollisuutta, jonka ne järjestävät yhteistyössä seuran kanssa;

2) seurat myyvät hirvenmetsästysmahdollisuutta ja ostavat matkailupalveluja yrityksiltä;

3) seurat toimivat yksin ottaen asiakkaita mukaan omaan jahtiinsa ja

4) yritykset toimivat yksin hakien asiakkailleen oman alueen ja pyyntiluvan.

Lisäksi on olemassa olevan viides malli, jossa ulkopaikkakuntalaiset lupametsästäjät muodostavat oman seurueen ja toteuttavat jahdin itsenäisesti.
Tässä mallissa lupaan ei kuitenkaan ole liitetty kaupallisia palveluita, joten sitä ei ole tarkasteltu kaupallisena  toimintatapana.

1 – 3 asiakas liittyy hirviluvan saaneeseen seurueeseen jälkikäteen. Kaadettava hirvi tulee seurueen saamasta lupakiintiöstä eikä näin ollen vaikuta alueen muiden toimijoiden metsästysmahdollisuuksiin vaan vähentää ainoastaan taloudellisen hyödyn saavan seurueen hirvimäärää kaatojen osalta.

Lihat jäävät edelleen seurueelle eli vain kaatomahdollisuus on kaupallistettu. Taloudellinen hyöty hirvenmetsästysmahdollisuudesta koituu seuran jäsenten hyväksi eikä toiminta heikennä muiden hirviseurueiden metsästysmahdollisuuksia.

4 ei tavata vapaan metsästysoikeuden alueella, mutta se on käytössä valtion mailla muualla Suomessa.

Siinä yritys kokoaa asiakkaistaan ampujalistan, jolla sitten hakee asiakasseurueelle aluelupaa Metsähallitukselta ja hirvieläimen kaatolupaa Riistanhoitopiiriltä.

Kaatolupaa käyttävät metsästäjät tiedetään ja seurueen oikeus alueeseen arvioidaan tasavertaisesti muiden seurueiden kanssa, joten käytäntö noudattelee sekä Metsästyslain 46 §, jonka mukaan ”lupia myönnettäessä etusijalle on  asetettava sellaiset metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta”

Metsästysmatkailuyrittäjät vapaan metsästysoikeuden alueella suosivat seurayhteistyömalleja, koska he kokivat oman luvan ja alueen hakemisen sosiaalisesti kestämättömäksi yhteisössä, jossa heidän pitää pystyä toimimaan  pitkäjänteisesti.

Pienriistan osalta toimintamalleja on valtion mailla kaksi:

1) asiakkaat ostavat luvat Villi Pohjolalta tai

2) yrittäjä ostaa asiakkaalle luvan Villi Pohjolalta.

Koska luvansaaja on nimettävä ostohetkellä, luvan jälleenmyyntiä valtion mailla ei tutkimuksessa havaittu.

Rajallisesta pienriistasaaliista kilpailee valtion mailla kolme ryhmää:

  • paikalliset metsästäjät (joilla on lain suoma ensisijainen oikeus metsästämiseen),
  • lupametsästäjät (joille myydään lupina se kestävä riistakanta, jota paikalliset eivät metsästä) ja
  • metsästysmatkailuyrittäjät (jotka haluavat lupia asiakkailleen).

Paikalliset metsästäjät suhtautuvat lupamyynnin järjestelyhin neutraalisti niin kauan kun asia ei vaikuta heidän omiin metsästysmahdollisuuksiinsa eli paikallisten vapaaseen metsästysoikeuteen.

Asiakkaan kannalta yrittäjän kautta ostettavat luvat mahdollistavat koko paketin hankkimisen yhdellä kertaa niin, että lupa, majoitus ja muut palvelut pystytään ostamaan kerralla ja koko seurueen pääsy samaan  kohteeseen samaan aikaan varmistuu hyvissä ajoin lomasuunnittelun kannalta.

Yrittäjät haluavat mahdollisuuden pienriistanmetsästykseen valtion mailla joko osuutena lupamäärästä tai omana alueosoituksena. He vetoavat lupien merkitykseen toiminnan suunnittelussa ja markkinoinnissa. Yrittäjien mukaan pienriistalupien myyntimahdollisuus pidentäisi heidän sesonkiaan muuten hiljaiseen vuodenaikaan.

Valtion mailla metsästysmatkailu yritysten kautta tapahtuu lähinnä majoituspakettien tarjoamisen muodossa. Osa yrityksistä on kuitenkin vienyt tuotteiden jalostusasteen pidemmälle tuotteistamalla metsästystapahtuman paketeiksi tarjoten myös opastusta, maastokuljetuksia ja muuta ohjelmaa.

Pisimmälle vietynä metsästysmatkailupakettiin kuuluvat kaikki palvelut lentokenttäkuljetuksista lähtien.

Oleellista on ikärakenteen muutos

Yli 65-vuotiaiden metsästäjien osuus nousee nykyisestä 16 %:sta 24 %:iin vuoteen 2040 mennessä.Ikäryhmäkohtaisessa tarkastelussa metsästäjämäärän väheneminen näyttäytyy dramaattisempana kuin kokonaismuutos sillä ikäryhmiin kohdistuva väheneminen on suurempaa juuri ikäluokissa, joissa metsästäjäaktiivisuuskin on korkea.

Hirvenmetsästäjien määrän vähenee, koska nuorilla metsästäjillä ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa harrastukseen sitä mitä hirvenmetsästys vaatii. Nuoret ovat potentiaalinen asiakasryhmä kaupallisesti järjestettyihin jahtimatkoihin.

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.