Riistakeskus saa myös sapiskaa poikkeusluvista: ”Karhu on liian arvokas tapettavaksi kelkkajahdilla sen vuoksi, että se sattuu syömään lihaa”

Kokenut suurpetoekspertti arvostelee poikkeuslupia, joita Suomen riistakeskus myöntää paliskunnille poroja saalistavien petojen tappamiseen.

Inarin riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö, yli 35 vuotta suurpetoja seurannut Jari Kangasniemi katsoo, että riistakeskuksen linja poikkeuslupiin on mennyt ”käsittämättömän löyhäksi”.

Poronomistajille on myönnetty vahinkoperusteisia lupia suurpetojen pyyntiin tapauksissa, joissa pedon jäljiltä on ilmoitettu löytyneen kolme poronraatoa (LK 17.5.).

Kangasniemi sanoo ymmärtävänsä poikkeusluvat tilanteissa, joissa elinkeinolle tulee pedosta nopeasti huomattavan paljon vahinkoa, mutta ”ei nykylinjaa, jossa jokainen peto tuntuu olevan liikaa”.

 Riistakeskus alkaa näyttää yhden elinkeinon lupa-automaatilta. Kun poromiehet korottavat ääntään, luonnollisesti käyttäytyvä eläin päätyy tappolistalle viranomaisen siunauksella.

Inarissa on voimassa kaksi vahinkoperusteista poikkeuslupaa. Molempiin kuuluu oikeus pyytää karhua enintään kymmenellä moottorikelkalla.

Mahdollinen saalis päätyy valtiolle, ensin riistantutkimuksen käyttöön ja sitten hävitettäväksi.

Minusta karhu on liian arvokas tapettavaksi rauhoitusaikana kelkkajahdilla sen vuoksi, että se sattuu syömään lihaa, Kangasniemi sanoo.

Riistakeskus myönsi tiistaina poikkeusluvat myös Kemin-Sompion ja Muonion paliskuntiin yhden karhun tappamiseksi.

Kangasniemi tuntee Ylä-Lapin tilanteen 1980-luvulta saakka. Hän on seurannut suurpetoja muun muassa valvojana ja suurpetoyhdyshenkilönä.

Vuosien aikana hän on löytänyt kymmeniä salametsästystapauksia ja todistanut niistä oikeudessa. Tapauksista on tuomittu valtiolle parikymmentä moottorikelkkaa rikoksentekovälineinä.

Petoja on tapettu salaa ja tapetaan yhä.

Sen päälle tulevat poikkeusluvat, joita myönnetään entistä helpommin ja joilta vähälukuisinkaan peto ei ole enää turvassa, hän sanoo ja viittaa helmi-maaliskuun ahmajahtiin, jossa tapettiin poronhoitoalueella ahmoja laillisesti ensi kertaa 35 vuoteen.

Poikkeusluvan saajan on raportoitava pyynnistä viranomaisille.

Kangasniemen mukaan poikkeuslupajahdin valvonta on silti haastavaa, koska Lapin syrjäalueilla liikkuu viranomaisia aiempaa vähemmän.

Isoilla kairoilla ei ole ketään katsomassa, mennäänkö siellä pelisääntöjen mukaan.

Jos ja kun voimistunut karhukanta on erityisesti keväisin ongelma poroelinkeinolle, Kangasniemen mielestä parasta olisi harkita paluuta hiihtämällä tapahtuvaan kevätmetsästykseen.

Se kiellettiin metsästyslaissa vuonna 1993.

Olisi reilumpaa, inhimillisempää ja läpinäkyvämpää pyytää karhu jalkapelissä kuin konevoimin ja poikkeusluvalla, joka ei ole metsästystä ollenkaan.

Jos karhut otettaisiin metsästämällä, arvokas ruhokaan ei päätyisi monttuun, vaan metsästäjän hyväksi. Yhden karhun kohdalla puhutaan tuhansista euroista.

”Jos karhuja on kerran haitaksi asti, miksei niitä voisi metsästää keväällä reilusti hiihtämällä?”

Raimo Maaninka, Metsästäjä, Savukoski

Savukoskelainen metsästäjä Raimo Maaninka on samaa mieltä.

Jos karhuja on kerran haitaksi asti, miksei niitä voisi metsästää keväällä reilusti hiihtämällä? Vähintä olisi, että syksyn kaatokiintiö metsästäjille olisi suurempi.

Maaninka pitää poikkeuslupaa perusteltuna tilanteessa, jossa peto tekee nopeasti suurta vahinkoa esimerkiksi vasonta-alueella.

Mutta muutama raato on liian vähän siihen, että eläintä aletaan jahdata kelkoilla ja joskus jopa helikopterilla.

Hän on seuraillut ja metsästänyt karhuja vuodesta 1979.

Maaningan kokemus on, että talviunilta noustuaan karhu pyytää hirven ja pärjää sillä useamman viikon, ”kunhan saa syödä rauhassa”.

Harvemmin saa, koska jäljellä on kohta poromies kelkkoineen. Sen jälkeen pedon on haettava jostain uutta lihaa. Kun se osuu sopivasti tokkaan, siitä tuleekin lainsuojaton.

Lapin riistapäällikkö Sami Tossavainen suhtautuu rauhallisesti kentältä tulevaan kritiikkiin poikkeusluvista.

Asiassa on monta puolta ja näkökulmaa. Helppoja ratkaisuja ei ole olemassakaan.

Siitä Tossavainen ei olisi huolissaan, että keväiset poikkeusluvat olisivat pois syksyn metsästyskauden karhunpyyntikiintiöstä.

Kannan vahvistuttua esimerkiksi itäisen poronhoitoalueen pyyntikiintiö on saatu sellaiseksi, että siitä riittää ihan hyvin. Viime vuonnakin viimeinen kiintiökarhu ammuttiin vasta lokakuun lopussa.

Lähde: Riistakeskus saa myös sapiskaa poikkeusluvista: ”Karhu on liian arvokas tapettavaksi kelkkajahdilla sen vuoksi, että se sattuu syömään lihaa” – Lapin Kansa

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.