Villimehiläisillä on krooninen asuntopula – mustikkasato on ollut keinopesän ympärillä runsaampi

Puurakenteiden ja lahopuiden koloissa pesivä myrkkypistiäinen kelpuuttaa pesäkseen myös keinopesän. Myrkkypistiäiset ovat tärkeitä marjojen ja kukkakasvien pölyttäjiä.

Esimerkiksi mustikkasato on ollut keinopesän ympärillä runsaampi kuin muualla.

Kolopesivillä myrkkypistiäisillä on jatkuva asuntopula.

Villimehiläisiin kuuluvat myrkkypistiäiset ovat tottuneet pesimään puurakenteissa ja lahopuissa, mutta kolopesäpaikkoja on koko ajan vähemmän, sanoo suunnittelija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta.

Asuntopula ei ole hellittänyt, päinvastoin. Esimerkiksi maaseudulle rakennetaan uusia rakennuksia ja puurakenteet vähevät koko ajan. Lisäksi aikaisemmilta laidunmailta kerätään pois kaikki lahoava puuaines.

Myrkkypistiäiset ovat tärkeitä marjojen ja kukkakasvien pölyttäjiä. Leinonen onkin rakentanut kolopesiville myrkkypistiäisille keinopesiä jo vuosien ajan.

Näin pystymme turvaamaan pölytyspotentiaalia huomattavasti paremmin esimerkiksi herukalla, vadelmalla, jonkin verran myös mansikalla sekä kaikilla kukkakasveilla. Myrkkypistiäiset osallistuvat niiden pölyttämiseen erittäin aktiivisesti.

Keinopesä maastossa vuodesta toiseen

Ensimmäiset keinopesät Leinonen vei luontoon vuonna 2000. Keinopesien materiaalina käytettiin aluksi vadelmanvarsia, koiranputkia ja järviruokoja sekä muovisia imupillejä. Leinosen mukaan Suomen oloissa toimivimmiksi osoittautuivat koiranputki ja järviruoko.

Jokainen voi toki tehdä hyönteishotelleja niin paljon kuin haluaa tai ostaa kalliita, mutta ikävä kyllä vain pieni osa niistä on sellaisia, joissa pesii meidän oloissa otuksia. Väitän, että jos puuosa on koivusta tai lepästä ja siihen on porattu reikiä ja sitten on järviruokoa tai koiranputkea, niin niillä pääsee pitkälle, Leinonen lisää.

Keinopesän voi siis rakentaa vaikka itse. Leinosen mukaan linnunpöntön näköisen yhdistelmäpesän rakentamiseen löytyy helpot ohjeet internetistä. Keinopesät ovat myös helppohoitoisia ja ne voivat olla maastossa vuodesta toiseen, Leinonen sanoo.

– Ne voi ottaa talveksi kylmävarastoon tai niiden eteen voi laittaa laudan parilla ruuvilla kiinni, jolloin linnut eivät pääse hakkaamaan niitä. Pesät poistetaan vain silloin, jos puu on halkeillut niin pahasti, että reiät eivät ole enää reikiä. Jos linnut ovat hakanneet korsia tai ne ovat muuten vain vanhoja, niin sitten vain vetäistään korsisetti ulos ja lyödään uusi sisälle ja homma jatkuu, Leinonen kertoo.

Suomessa on Leinosen mukaan 160 koloissa pesivää myrkkypistiäislajia. Ne ovat erakkomehiläisiä eli ne eivät muodosta yhdyskuntia. Pesissä elää lisäksi pesäloisia ja niiden loisia, joten keinopesissä pesii useita satoja lajeja, Leinonen sanoo.

Jos haluat seurata luontoa, niin nämä ovat siinä mielessä hyviä seurattavia, koska ne eivät puolusta pesäänsä. Voit mennä viereen istumaan ja katsomaan, kun mehiläinen menee sinne sisälle ja se ei taatusti pistä sinua.

Ainoastaan silloin, jos otat naarasyksilön käteesi ja puristat käden nyrkkiin, niin silloin se pistää, koska se puolustaa itseään. Kesymehiläiset, ampiaiset ja kimalaiset puolustavat pesäänsä ja ne voivat olla pesän lähellä hyvinkin aggressiivisia.

Leinosen mukaan vielä ei tiedetä aivan tarkasti, kuinka paljon runsaampi esimerkiksi marjasadosta tulee keinopesien avulla. Niillä on ollut kuitenkin selkeästi vaikutusta.

Olemme vieneet keinopesiä esimerkiksi mustikkametsään Rovaniemelle ja Sotkamoon. Huonona kesänä mustikkasato on ollut selkeästi korkeampaa keinopesän ympärillä. Kukkakasveista taas näkee, että sellaisissa pihoissa, missä on keinopesiä, kukkaloisto on selkeästi parempi, Leinonen kertoo.

Keinopesä kelpasi monelle lajille

Leinosen suunnitelmissa on tehdä keinopesiä myös maapesijöille. Esimerkiksi tomaattiviljelmillä on käytetty pitkään kontukimalaisia, joka on yksi kimalaislaji. Mantukimalainen on Suomen yleisin pistiäislaji. Jos mantukimalaisten pesintä keinopesissä onnistuisi yhtä hyvin kuin kontukimalaisten, niin marjasatoja saataisiin nostettua reippaasti, Leinonen uskoo.

– Mantukimalaisia on läpi Suomen. Ne ovat todella tehokkaita ja ne lentävät myös hyvin kylmässä kelissä. Lisäksi kimalaisissa on se hyvä puoli, että ne tekevät niin sanottua värinäpölytystä eli ne räpyttävät siipiään mustikkakasvustossa, ja se osittain pölyttää niitä kukkia ravistelemalla.

Maapesiöissä on Leinosen mukaan paljon sellaisia lajeja, jotka pesivät tietyn raekoon hiekkaan tai jopa kiinteään saveen. Tarkoituksena onkin kehittää paketteja, joissa on pienet reiän alut ja viedä ne maastoon sopivaan paikkaan.

Viedään niitä esimerkiksi mansikkaviljelmän reunalle ja katsotaan, mitä tapahtuu ja miten pesintä lähtee toimimaan.

Erittäin moni laji on hyväksynyt ripustettavat keinopesät. Jopa sellaiset lajit, jotka ovat uhanalaisia eli sillä voidaan myös auttaa niitä, joilla on nimenomaan pesäpulan takia kanta erittäin alhaalla, Leinonen toteaa.

Lähde: Villimehiläisillä on krooninen asuntopula – keinopesillä saisi lihavamman marjasadon | Yle Uutiset | yle.fi

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.