Susitutkija: Tiheä asutus ja susikanta on vaikea sovittaa yhteen – kohtaamisia suden kanssa tulee

Susista tehtävät jälkihavainnot ja pihakäynnit eivät kerro susien todellista määrää. Susikaatojen vaikutuksen ennustaminen lauman käyttäytymiseen on vaikeaa jopa asiantuntijalle.

Asutuksen leviäminen ja susien laajat reviirit tuottavat väkisinkin päällekkäisyyksiä. Yhteiselo sujuu välillä kitkatta, mutta kohtaamiset ja niistä seuranneet ongelmat nostavat susikeskustelun välillä monenlaisia tunteita herättävälle tasolle. Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Antti Härkälä sanoo ääneen sen, mitä monet mielessään pohtivat.

Taloja on taajaan ja suden reviiri on iso. Etelä- ja Lounais-Suomen asutustiheyden kohdalla on melko väistämätöntä, että kohtaamisia susien kanssa tulee.

Pihakäynniksi susihavainto luokitellaan silloin, jos jälki on alle sata metriä asutuksesta tai eläinsuojasta, sanoo Härkälä.

Runsaat havainnot eivät suoraan kerro susien määrästä tai lauman koosta. Susien liikkumista tapahtuu esimerkiksi silloin, kun nuori susi erkaantuu vuoden ikäisenä laumasta.

Silloin se aluksi liikkuu itselleen täysin tuntemattomassa ympäristössä ja saattaa näyttäytyä myös asutuksen lähellä. On uteliaita susia, jotka eivät koe ihmisasutusta ihmeellisenä, vaan pitävät sitä myös reviirinään, valottaa tutkimusmestari Antti Härkälä.

Rengon riistanhoitoyhdistyksen mukaan pihahavainnot ovat tammikuun aikana siirtyneet pois kirkonkylältä kauemmas maaseutukylille.

Riistapäällikkö Jyri Rauhala Riistakeskuksesta ei kuitenkaan halua lähteä arvioimaan, onko kaadoilla ja havaintojen siirtymisillä yhteyttä keskenään.

Kaadot ovat niin tuoreita, että niiden vaikutusta on vielä mahdoton arvioida.

Uteliaat, innokkaat ja pelästyjät

Pihalla käyviin susiin suhtautumiseen vaikuttavat ihmisten persoonallisuuden piirteet.

Olen haastatellut paljon ihmisiä, joista osan pihapiirissä susi on vieraillut. Toiset ovat pelästyneitä ja toiset innostuneita, yksilöllisiä eroja löytyy molemmista. Keskeistä on erottaa näiden kohtaamisten laatu.

Yleisemmällä tasolla susien kohtaaminen jakaa ihmisten reaktioita.

Karkeasti voisi ajatella, että jos susi ei ole suoranaisesti tullut pihaan, vaan on kulkenut pellon poikki noin sadan metrin säteellä ja sen kulkeminen on todettu jäljistä, niin se ei ole uhkaava tilanne.

Mutta jos susi on samanaikaisesti silmätysten ihmisen kanssa samassa pihapiirissä, asiaan täytyy puuttua. Luontaisesti susi väistää ihmistä, sanoo tutkimusmestari Antti Härkälä.

Pääasiallisena ravintona sorkkaeläimet

Suden pääasiallista ravintoa ovat sorkkaeläimet, joista osa liikkuu myös asutusten lähellä. Esimerkiksi valkohäntäpeurat liikkuvat luontaisesti lähellä asutuksia viljelysten perässä. Ruokintapaikkojen sijainnilla ei ole suoraa yhteyttä siihen, kuinka usein susi alueella liikkuu.

On epätodennäköistä, että sudet liikkuisivat pelkästään ruokintapaikkojen läheisyydessä. Sudella on muitakin motiiveja liikkua kuin helppo ruoka. Susi pitää jatkuvasti huolta reviiristään merkkaamalla sitä muita susia varten, ja se kulkee laajasti koko reviirillään.

Vaikka tapahtuisi esimerkiksi kaksi lammasvahinkoa, se tuntuu ihmisestä suurelta, mutta suden vuodenkierrossa määrä on pieni.

On hyvä muistaa, että pääasiassa sudet elävät sorkkaeläinriistalla. Lammasvahinkoja voi sattua esimerkiksi silloin, kun laumassa on pennut. Silloin ruoantarve on suuri ja helppo ateria kiinnostaa sutta, avaa Härkälä.

Koira voi joutua suden suuhun ruoanhankinnassa tai siksi, että susi kokee koiran kilpailevana koiraeläimenä.

Vuodenkierrossa nämä ovat kuitenkin pieni osa suden ruokavaliota, mutta tapahtuessaan tietenkin erittäin valitettavia, pohtii Antti Härkälä.

Susilauman muutoksia on vaikea ennustaa

Metsästäjät ovat tuoneet esiin, että keväällä pentuvaiheessa karkotus olisi voinut tehota paremmin. Härkälä sanoo, että pentuvaiheessa sudet vetäytyvät yleensä piiloon.

– Kun pennut syntyvät huhti-kesäkuussa, on susireviirillä hiljaisempi vaihe menossa ja sudet ovat piilossa. On vaikea sanoa, miten sudet yhdistävät häirinnän asutuksen sijaintiin, sanoo tutkimusmestari Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta.

Härkälä sanoo, että häirinnän vaikutuksia on vaikea mitata.

On hyvä asia, että erilaisia kokeiluja tehdään. Haaste on, miten villieläin saadaan ymmärtämään miksi sitä missäkin tilanteessa karkotetaan. Villieläintä on vaikea opettaa.

Härkälä ei suostu arvioimaan Rengon susilauman tulevaisuutta eikä sitä, miten lauma jatkossa liikkuu alueella.

Rengon susien kaato on vielä niin tuore asia, että kaatojen vaikutuksia lauman käyttäytymiseen on mahdotonta arvioida.

Yleisesti, aiempien kokemusten pohjalta tutkimusmestari Antti Härkälä kuvaa susilauman käyttäytymistä hyvin monimutkaiseksi tapahtumaketjujen tulokseksi.

Suden kaataminen on toki tehokas keino yksittäisen suden kannalta, mutta ongelma on paljon monimutkaisempi. Kaadettu yksilö ei toki enää pihoissa vieraile, mutta yksilö voi korvautua toisella yksilöllä tai koko lauma voi hiipua pois. Ja kaikkea siltä väliltä.

Lähde: Susitutkija: Tiheä asutus ja susikanta on vaikea sovittaa yhteen – kohtaamisia suden kanssa tulee | Yle Uutiset | yle.fi

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s