Sudet tuplaseurannassa, koska metsästäjillä epäluottamusta Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin

Kiistely susimäärästä on johtanut siihen, että petohavaintoja kartoittavat sekä Riistakeskuksen että Metsästäjäliiton petoyhdysmiehet.

Syksyllä 2016 Suomen Metsästäjäliitto perusti koko maan kattavan susiasiamiesten verkoston.

Esimerkiksi suurpetomaakuntaan Pohjois-Karjalaan nimettiin kaksi susiasiamiestä, joiden nimike on sittemmin muutettu suurpetoasiamiehiksi.

Suomen Riistakeskuksella puolestaan on olemassa samaa työtä tekevien petoyhdyshenkilöiden verkosto. Riistakeskuksen kouluttamia yhdysmiehiä on vaikkapa Pohjois-Karjalassa 329 eli kymmeniä jokaisessa kunnassa.

Petohavainnot saa Luonnonvarakeskuksen (Luken) Tassu-järjestelmään syöttää vain petoyhdyshenkilö. Luke puolestaan tekee viralliset kanta-arviot, jotka pohjautuvat pitkälti havaintoaineistoon.

Ongelma on, että Riistakeskus ja Luke eivät pidä organisaatioita tasavertaisina havaintojen suhteen. Heidän petoyhdysmiehensä pitää hyväksyä suurpetoasiamiehenkin tekemä havainto, sanoo Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Antti Kuivalainen.

Metsästäjäliiton hallitukseen kuuluva Kuivalainen vastaa suurpetoasiamiesten verkostosta.

Pohjois-Karjala on mallimaakunta, jossa organisaatio on toimiva ja mukana on kokeneet, innokkaat metsästäjät, Kuivalainen kehuu.

Järjestelmä toimii Kuivalaisen mukaan jo Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjois-Savossa, Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla.

Verkostoa luodaan ja toimintaa tehostetaan vielä Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa, joissa susi on uusi juttu. Myös Kainuussa on liian harva havaintoverkosto – se on iso ja harvaan asuttu maakunta, Kuivalainen kertoo.

Tuore petoasiamies yllättyi epätietoisuudesta

Keskinäinen kisa havainnoista on pääteltävissä.

Ihmiset ovat ottaneet yhteyttä meihin eikä Riistakeskuksen alueellisiin petoyhdysmiehiin. Me olemme sitten ottaneet yhteyttä paikallisiin, että käyvät paikan päällä, sanoo Pohjois-Karjalan toisena suurpetoasiamiehenä toimiva Pasi Parviainen Tohmajärveltä.

Metsästäjät ovat jo pitempään arvostelleet, että kaikkia havaintoja ei saada Tassu-järjestelmään, jossa ne vaikuttaisivat kanta-arvioihin. Parviainen on petoasiamiehenä yllättynyt eniten yleisestä tietämättömyydestä.

Ihmiset ei tiedä monestikaan, millä tavalla toimia, jos suurpeto on pihan läheisyydessä. Mihin ottaa yhteyttä: poliisiin vai petoasiamiehiin, jos sellaisia tietää olevan olemassakaan. Välttämättä ei tiedetä sen paremmin petoyhdysmiehistä kuin suurpetoasiamiehistäkään.

Eniten uudessa luottamustoimessa kuluukin aikaa neuvontatyöhön.

Ihmisiä on valistettu, jos esimerkiksi karhu pyörii pihapiirissä, miten tulee toimia ja mihin ottaa yhteyttä. Ja Riistakeskuksen miehet ovat sitten käyneet varmistamassa havainnot, Parviainen kertoo.

Hän korostaa, että kyse on kaikkien neljän suurpedon seurantatyöstä: suden, karhun, ahman ja ilveksen.

Tämän kuuluu perustua yhteistyöhön: meidän, Riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen, joka tekee kanta-arviot, Parviainen vaatii.

Kollega Ilomantsissa puolestaan yllättyi susien määrästä.

Metsästäjät uskovat, että havaintoja jää kirjaamatta

Ari Turunen Ilomantsissa on Pohjois-Karjalan toinen suurpetoasiamies.

Pihakäyntejä oli paljon ja taajamissa liikettä, häiriökäyttäytymistä. Minun tehtävä on pitää tilannekuvaa ja tarvittaessa opastaa, miten edetä, jos poikkeuslupia tai karkotuspäätöksiä tarvitaan, Turunen tiivistää kokemuksensa.

Hän korostaa paikallistuntemuksen ja suhdeverkoston hyödyllisyyttä.

Jokaisessa riistanhoitoyhdistyksessä on paikallinen yhdysmies, joka on aktiivinen peto- ja metsämies ja liikkuu paljon maastossa. Tämä on ratkaisevaa, sieltä tulee luotettava ja realistinen tieto.

Tiedottamisessa vajaan vuoden suurpetoasiamiehenä toiminut näkee parantamisen varaa.

Voisi kehittää sitä, että kansalaiset tietäisivät mihin olla yhteydessä, kun tulee pihakäyntejä, ongelmia tai suurpetohavaintoja. Veikkaan, että alueelta jää kirjaamatta paljon pihakäyntejä ja petohavaintoja. Petoyhdysmiesverkosto on monelle varsin tuntematon käsitys, jos ei ole eräharrastaja.

Ari Turunen heittää pallon tiedotuksessa Riistakeskukselle

Sen pitäisi nostaa rooliaan ja aktiivisesti tiedottaa. Nyt ovat vähän lepoasemissa: eivät ota kantaa suuntaan eivätkä toiseen eivätkä kehitä tätä toimintaa, Turunen kritisoi.

Hänenkin mielestään yhteistoimintaa Riistakeskuksen ja Luken kanssa pitäisi tiivistää järjestämällä esimerkiksi yhteisiä kannanarviontitilaisuuksia.

susi lumessa

Sinne tulisi myös jokaisen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdysmiesten edustajat ja mietittäisiin yhdessä, missä mennään.

Esimerkiksi Lieksassa ja Ilomantsissa on isoja saloalueita, minne ei edes pääse talvella kunnolla liikkumaan ja sieltä tulee havaintoja todella vähän.

Ja sitten Luke Oulusta käsin katsoo, ettei siellä ole mitään suurpetoja kun ei tule havaintoja. Jokainen ymmärtää, ettei tämä pidä paikkaansa, Turunen laukoo.

Hän odottaa Riistakeskukselta aktiivisempaa tiedottamista: paikallislehtiin ilmoituksia puhelinnumeroineen, kehen ottaa yhteyttä, kun vaikkapa susi tai karhu käy kotipihalla.

 Nyt se tieto on aika hankalasti riista-webistä kaivettavissa. Moni ei tiedä edes, mistä ruveta etsimään oikeata tahoa kenelle ilmoittaa havaintoja, Turunen perustelee.

Lähde: Sudet tuplaseurannassa, koska metsästäjillä epäluottamusta Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioihin | Yle Uutiset | yle.fi

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.