Maitopurkit hirvituhojen estoon: ”Uskomatonta, mutta latvusta ei syödä”

Stadin kundi suojaa männyntaimet maitopurkeilla. ”Helpompaa kuin uskoisi”, Esa Ranne sanoo.

Metsänhoitokärpänen iski helsinkiläiseen Esa Ranteeseen 1970-luvulla, kun hänen isänsä hankki Kuorevedeltä Keski-Suomesta metsätilan.

”Isä kysyi yhdeltä sijoittajalta, mihin kannattaisi rahaa panna, kun ei halua keinotella mutta haluaa rahat jemmaan. Sijoittaja sanoi silloin, että metsäpalsta tai asunto-osake Helsingin kantakaupungissa on varmin kohde”, Ranne kertoo.

Aluksi Ranteen isä lähinnä metsästeli, mutta sitten jo naapurikin vinkkasi, että metsälle kannattaisi alkaa tehdä jotain, kun ei tiheiköstä kohta läpi pääse.

”Ostimme vesurit, ja metsästys unohtui kokonaan.”

Metsänhoitotyyliään Ranne luonnehtii vanhanajan uudistavaksi systeemiksi. Hän teettää yhtiöillä vain uudistushakkuut, harvennuksiin hän ei isoja koneita päästä. Vuosi sitten hän nyki taas omin käsin vinssillä ja traktorilla puun sieltä ja puun täältä ja sai tien varteen lähes 50 mottia.

”Ihmisen psyyke kaipaa hikeä puristavaa työtä. Vanhemmiten mökistä on tullut minulle myös harras hiljentymispaikka.”

Ranteen noin 20 hehtaarin alalla kasvaa paikoitellen lähes 40-metrisiä kuusia. ”Metsäyhtiöt maksavat tyvitukista kuitenkin huonosti, vaikka se on koko puun arvokkain osa.”

Hänestä metsänomistajan ei kannata mennä vain yhtiöiden ehdoilla vaan pitää hakea parempaa hintaa erikoispuubisneksestä. Ostajia kyllä on, kun niitä vain hoksaa etsiä.

Hirvituhoja Ranne lähti estämään maitopurkeilla, kun hän näki 70-luvulla Helsingin Sanomissa aiheesta kirjoituksen.

”Meilläkin yhden alan männyntaimet oli saatu jo miehen mittaiseksi, mutta seuraavana keväänä paljastui, että hirvet olivat syöneet ne totaalisesti. Onneksi avuksi tuli tuo Hesarin yleisönosastojuttu.”

Helsingin Rööperissä syntynyt Ranne on Kuorevedellä tietysti saanut maitopurkeistaan vähän stadilaisen hörhön maineen, mutta hänen mukaansa paikalliset hirvimiehet ovat todenneet, että taimet on purkkien ansiosta jätetty rauhaan.

”Uskomatonta on, että oksakiehkurat on saatettu syödä mutta latvusta ei.”

Ranne ei osaa itsekään sanoa, mihin purkkien vaikutus perustuu. Oletettavasti kysymys on niin visuaalisesta kuin fyysisestäkin esteestä.

Purkit taimiin Ranne pujottaa aivan mökkikautensa lopulla eli viimeistään marraskuun puolivälissä. Helsingissä asuva Ranne tekee sen juuri myöhään syksyllä, jotta tuuli ehtii purkkeja mahdollisimman vähän heitellä ennen mökille palaamista keväällä.

Tätä nykyä Ranne suojaa purkeilla parin hehtaarin aluetta. Siihen menee syksyisin 200–300 uutta purkkia ja vain pari kolme tuntia.

”Moni luulee, että tuosta on paljon vaivaa, mutta se on helpompaa kuin uskookaan.”

Ranne ei poista purkkeja taimien kasvettuakaan, koska hänen mukaansa ne näyttävät hajoavan ja häviävän luontoon. Täysin ongelmattomiksi hän ei kuitenkaan maitopurkkeja miellä, koska niiden sisäpinnalla on aina ohut muovikerros pitämässä maidon pahvisen tölkin uumenissa.

”Sen takia olisi hyvä, jos kehitettäisiin juuri tätä taimien suojausta varten pahviputkilo, joita saisi ostaa.”

Helppo homma

1. Maitopurkit huuhdellaan huolellisesti ja annetaan kuivua hyvin. Sen jälkeen niistä leikataan sekä yläosa että pohja pois.

2. Leikkaamisen jälkeen maitopurkit litistetään ja tiivistetään yhteen nippuun, jotta ne vievät mahdollisimman vähän säilytystilaa kotona.

3. Purkki pujotetaan kuluvan kasvukauden latvusta suojaamaan. Mikäli taimessa on jo entuudestaan hyväkuntoinen purkki, se nostetaan hellävaraisesti oksakiehkuroiden läpi latvusta ympäröimään.

Lähde: Maitopurkit hirvituhojen estoon: ”Uskomatonta, mutta latvusta ei syödä” – Maaseudun Tulevaisuus

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.