Susien ravinto ja ravinnon käyttö Venäjällä

Venäjällä on tehty koko joukko tutkimuksia susien ravintovalikoiman selvittämiseksi käyttäen löydettyjä raadeltuja eläimiä, kuolleena löydettyjä susia, ravintojäännöksiä, ulosteanalyysejä, mahansisällön tutkimuksia sekä suoraa havainnointia ravintoa tavoittelevista susista.

Tulokset ovat vaihtelevia ja niistä näkyy selvä riippuvuus ravinnon tarjolla olosta, mihin sudet pystyvät hyvin sopeutumaan.

Susilla on tapana erikoistua

Useimmista tutkimuksista käy selville, että venäläisissä susissa on kaksi eri ekotyyppiä: toinen saalistaa villejä sorkkaeläimiä, toinen suosii kotieläimiä. Mihailov (2004) erottaa toisistaan metsäsudet ja ”synanthropogeeniset” sudet, jotka elävät ihmisen läheisyydessä.

Myös viimeksi mainittu tyyppi tappaa mieluimmin villieläimiä, koska niitä ei ole yhtä vaarallista pyydystää kuin kotieläimiä. Todennäköistä on, että myös metsäsusi, tundrasusi ja napasusi ovat erotettavissa omiksi ekotyypeikseen.

Sudet kaivavat joskus ravinnontähteitä varastoon. Tuoreen lihan ne kuitenkin asettavat etusijalle.

Ne voivat syödä kerralla paljon voidakseen sitten tarvittaessa olla nälässä pitempään. Białowiezan luonnonpuiston susien ravinto koostui 96 – prosenttisesti nisäkkäistä, joista 40,4 % oli villejä sorkkaeläimiä (villisikoja, metsäkauriita, saksanhirviä ja hirviä) sekä 16,1 % jäniksiä.

Krasnojarskin piirikunnassa pääasialliset saalislajit ovat saksanhirvet, vuorikauriit ja villisiat. Altain susien talviravinnon muodostivat villit ja kesyt sorkkaeläimet. Muilla alueilla metsäkauris on oleellinen osa saaliista. Darwinin luonnonpuiston alueella tärkein saalislaji on hirvi (yli 80 %).

Vuosina 1972 – 1977 tutkittiin Kaukasuksen luonnonsuojelualueen kolmessa eri ekosysteemissä susien ravintoa. Se koostui 81 – 98 % osuudella villeistä sorkkaeläimistä, saksanhirvistä (39,6 – 60, 5 %), vuorikauriista (5,6 – 33 %) sekä villisioista (6,5 – 20,8 %). Gemssit ja visentit esiintyivät pienin prosenttiosuuksin.

Susilla, jotka elivät ylimmissä vuoriston osissa, vuorikauris oli pääsaaliina. Eri perhelaumat suosivat eri saalislajeja. Johtava naaras päättää, mitä saaliseläintä pyydetään!

Krasnojarskin luonnonsuojelualueella löytyi vuosina 1978 – 1980 suoritetuissa yhteensä 270 kilometrin linjalaskennoissa 157 susien tappamaa saaliseläintä: 78 maraalia, 64 vuorikaurista, 7 metsäkaurista, 8 myskihirveä.

Ravinnon tutkimiseksi analysoitiin sudenulosteet ja seurattiin jälkiä. kaikkiaan 1095 ulosteesta löytyi maraalin jäännöksiä, 456 sisälsi vuorikaurista, 42 metsäkaurista, 20 myskihirveä ja 20 kasvijätteitä.

Sudenpennut, jotka oppivat syksyllä saalistamaan, ottavat mielellään eläviä lampaita, harvemmin täyskasvuisia nautoja. Yhden hyökkäyksen aikana ne tappavat kerralla 1 – 18 lammasta (keskimäärin 18 % laumasta).

Susiyksilöt erikoistuivat eri kotieläinten pyyntiin.

Villejä sorkkaeläimiä tapetaan tällöin vain harvoin. Myös metsäkauriskanta ei muuttunut merkittävästi. Vain kerran tavattiin luultavasti kuolleena löydetty jänis saalisnäytteestä. Tällä alueella sudet repivät vain harvoin koiria, kotieläintilat, ravintolat ja kahvilat kuljettavat jätteensä jopa kuuden kilometrin päähän metsään. Näiden kaatopaikkojen lähellä elää myös suden ja koiran risteymiä. Seudulla on yli 50 raadonkaatopaikkaa! Tosin raadot haudataan metrin syvyyteen, mutta se ei kettua ja sutta paljoakaan hidasta.

Paimenten kertomuksista on pääteltävissä, että sudet pitävät erityisesti vasikoiden ja hevosten vähärasvaisesta lihasta. Jos valinnanvaraa on, sianlihaan ei juuri kajota. Samoin koiria ja kettuja vain raadellaan, mutta ei syöty.

Suden ravinto on seutukohtainen. Se mukautuu alueelliseen tarjontaan, niinpä myös kalat ovat paikoin mukana ravinnossa. Nälkäiset sudet syövät kyllä ketunkin luineen nahkoineen.

Paljonko susi syö?

Vastaukset tähän kysymykseen vaihtelevat jonkin verran. Pimlottin (1970) mukaan päivittäinen ravinnontarve on 4,4 – 5,9 kiloa. Sudet voivat kuitenkin olla syömättä päiväkausia. Makridin (1973) teki havaintoja 5 – 7 suden laumasta, jotka söivät 100 – 120 kiloa painaneen saksanhirven yhdessä päivässä. Vain sarvet ja vähäiset luuston osat jäivät tähteeksi.

Suden mahan sisältö painaa yleensä kahdesta kolmeen kiloon, mutta mikäli siinä on luuta ja nahkaa, sisältöä voi olla kuusikin kiloa. Yhdessä tapauksessa susi söi kolme päivää paastottuaan 11 kg lihaa.

Amurin- Ussurin alueella seurattiin yhtä sutta, joka söi yhdessä yössä jopa 10 kiloa kuluttaen 24 tunnin aikana loppuun metsäkauriin ilman nahkaa ja mahan- sekä suoliston sisältöä. Neljä tai viisipäinen susilauma söi aikuisen isubrin (aasianvapitin) kahdessa päivässä täysin.

Kutscherenkon (1977) mukaan susipoikue tarvitsee kesällä päivittäin 5-6 kiloa lihaa. Vuodessa susi kuluttaa 1,5 – 1,7 tonnia ruokaa (Bibikovin vuonna 1985 antaman arvion mukaan 500 – 800 kiloa). Metsäkaurisalueilla susi tappaa vuodessa 35 – 45 kaurista, vaikeammissa maastoissa 12 – 15 isubria, villisikaa tai hirveä. Vuodessa susi tappaa 90 saigaa tai 50 – 80 villisikaa.

Lähde: Taajamasusi – Venäjän sudet – historiallinen kehitys ja ongelmat

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s