Kuksan valmistaminen

Kuksa on juoma-astia, joka valmistetaan puusta, mieluiten pahkasta kovertamalla. Kuksa on helppokäyttöinen, kevyt ja hyvin valmistettuna pitkäikäinen. Kuksia valmistetaan myös pelkiksi koriste-esineiksi.

Luomukuksa syntyy parhaiten, kun pahka irroitetaan keväällä mahlanjuoksuaikana ja kuppiosa muodostetaan repimällä pihdeillä keskeltä aloittaen.

Pahkaa ei saa päästää kuivumaan.Taltalla voi irroittaa aloituslastun ja työtä jatketaan kiskomalla syiden mukaan lastuja kunnes kupin seinämä on sopivan ohut. Kahvaa varten on pahkaa irroitettaessa jätettävä sopiva pala runkopuuta, joka muotoillaan puukolla.

Kuori irroitetaan vasta viimeiseksi, jottei kaunis ulkopinta kolhiinnu työn aikana. Tällainen kuppi on kestävä, koska seinämä muodostuu luonnollisen syyrakenteen mukaan.

Kuksan tekoon sopivin materiaali on koivunpahka, vaikka muitakin puulajeja voi käyttää. Pahkat ovat harvinaisia, eikä niitä saa irrottaa elävästä puusta ilman lupaa. Tämän vuoksi kuksanvalmistaja joutuu usein tyytymään suoraan puuhun.

Pahkakuksa on kestävämpi, koska siinä puun syyt mukailevat astian muotoa. Suorasta puusta kuksaa valmistaessa tulee valita oksaton puunkappale (oksakohdat vaikeuttavat työstämistä), jossa ei ole lahovikaa tai muuta vauriota, joka voi pilata kuksan.

Tavanomainen kuppi rakennetaan isommasta pahkasta, jossa on varaa veistää kahvakin samasta mötikästä.

Sahauspintaan piirretään ensin pyöreä reiän malli kahvapuineen. Keskeltä tätä ympyrää ruvetaan naputtelemaan kourutaltalla vuoroin vastakkaisista suunnista palasia pois.

Kun kuoppa on tarpeeksi syvä, viimeistellään sisäpintaa koveltimella, joka on kysymysmerkin muotoon taivutettu puukko; sellaisen voi tehdä itsekin esim morapuukosta, jonka laminoitu terä kestää taivuttamista parhaiten. Rautakaupoissa niitä näkyy joskus myynnissäkin.

Sitten vain irroitetaan liikoja pois kupin ympäriltä, karkea työ käy
hyvin sahalla, miksei kirveelläkin, kunhan varoo lohkeamista.

Karkea raspi on hyvä väline loppumuotoiluun ennen TERÄVÄLLÄ puukolla tapahtuvaa loppumuotoilua. Kahvan reiän voi tehdä kapealla kourutaltalla tai poralla; kahvan muu muotoilu on sitten tekijän taiteellisesta silmästä kinni!

Lopuksi hiotaan, hiotaan ja hiotaan asteittain hienonevalla paperilla; oikein hienon loppusilauksen saa kuulemma villasukalla…

Jälkikäsittely

Suolavedessä marinointi on sekin koulukuntajuttu, kyllähän se estää kuivumishalkeamia ja -muodonmuutoksia.

Samoin jälkikäsittely vahaamalla tai öljyämällä – kyse on makuasioista. Sisäpinnan voi
kyllästää konjakilla tai brandylla – tämä käsittely poistaa varsinkin pajunsukuisesta raidasta parkkihapon maun.

Kuksa varustetaan usein nahkahihnalla, jolla sen voi ripustaa esimerkiksi vyöhön. Lisäksi kuksan kahvaan voidaan upottaa luulyöte, joka valmistetaan joko luusta, poron- tai hirvensarvesta. Lyötteeseen voidaan kaivertaa nimikointi tai muita kuvioita.

Kuksan käyttöönottoon liittyy perinne nimeltä kuksan vihkiminen eli kuksan huljutus. Huljutuksen sanotaan tapahtuvan seuraavasti:

Kupin pohjalle kaadetaan tilkka esimerkiksi kahvia tai konjakkia niin, että kupin pohja reilusti kastuu.

Kuppia kierretään vastapäivään niin, että neste nousee reunoille saakka läikkymättä yli. Kuksa juodaan tyhjäksi. Toimenpide toistetaan myötäpäivään. Kolmannella täytöllä juomaa otetaan haluttu määrä.

Tekijämestari Lasse Harjun mukaan huljutukseen ei saisi kuitenkaan käyttää alkoholia, joka saattaa aiheuttaa kuksan halkeamisen – ”viina on uuden kuksan pahin vihollinen”.

Advertisements
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s