Ruttoa ei voi täysin hävittää – ”Se odottaa vain sopivaa hetkeä”

Antibiooteille resistentti ruttobakteeri – Yersinia pestis -kanta on jo syntynyt.

I Pandemia

Rutto koetteli ihmistä jo pronssikaudella. Ensimmäiseksi pandemiaksi eli Justinianuksen rutoksi se villiintyi antiikin aikana.

Historioitsija Prokopios kuvasi karmean tapahtumaketjun alkunäytöstä Konstantinopolissa vuonna 542. Tuolloin kaupunkiin saapui Egyptistä laiva, jonka lastina oli viljaa – ja salamatkustajina kipeitä rottia.

Sairauteen kuoli 40 prosenttia kaupunkilaisista.

Oli kaivettava suunnattomia joukkohautoja. Kun ne täyttyivät, ruumiit jätettiin taloihin mätänemään ja löyhkäämään. Seurasi kaaos ja nälänhätä.

Silloisen maailman tärkeästä keskuksesta rutto levisi Välimeren alueelle, Lähi-itään ja nykyisen Iranin seudulle.

Taudin aalto talttui vasta 700-luvulla.

II Pandemia

Toinen pandemia oli kuuluisa musta surma, joka mullisti Euroopan historiaa. Se mellasti myös Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Monissa maissa se tappoi 1300-luvun puolivälissä muutamassa vuodessa puolet väestöstä.

Katastrofista koitui jotain hyvääkin: kun työvoimasta tuli pulaa, suurtilallisten oli pakko parantaa maatyöläisten oloja.

Kolmas pandemia alkoi Yunnanin maakunnasta Etelä-Kiinasta 1850-luvulla, levisi sieltä paenneiden ihmisten mukana suuriin satamakaupunkeihin, jatkoi etenemistään höyrylaivojen kyydissä ja päätyi kaikille mantereille Antarktista lukuunottamatta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan pandemia päättyi vasta vuonna 1959. Silloin vuosittaisten ruttotartuntojen määrä maailmassa oli laskenut alle 200:aan.

Tähän mennessä ruttoon on kuollut tuskallisesti yli 200 miljoonaa ihmistä. Kuumetauti esiintyy kolmessa muodossa: imusolmukkeita tulehduttavana paiseruttona, verisenä yskänä ilmenevänä keuhkoruttona sekä veriruttona, joka aiheuttaa verenpurkaumia ja tummia läiskiä iholla.

Taudin alkukoti

Taudin alkukoti sijaitsee Kiinassa tai Keski-Aasiassa. Siellä ruttobakteeri, Yersinia pestis, on syntynyt ja kehittynyt perinnöllisesti monimuotoisemmaksi kuin missään muualla.

Pienen hakaneulan näköinen pöpö voi tappaa isäntänsä nopeasti. Se ei yleensä ole taudinaiheuttajalle edullista, mutta ruttobakteeri näyttää jollain salaperäisellä tavalla selviytyvän hengissä. Se saattaa yllättäen ilmestyä paikkoihin, joissa sitä on esiintynyt viimeksi vuosikymmeniä aiemmin.

Yersinia pestis bakteerin leviäminen

Y. pestis on menestynyt myös siksi, että se käyttää isäntänään useampia nisäkäslajeja kuin mikään muu bakteeri.

Esimerkiksi jyrsijöistä sille kelpaa rottien ohella pari sataa muuta lajia.

Niistä bakteeri leviää eteenpäin kirppujen, täiden ja todennäköisesti myös puutiaisten välityksellä. Ihmiseen rutto tarttuu tavallisesti sairaan jyrsijän verta imeneen kirpun puremasta.

Lisäksi ruton voi saada pisaratartuntana tai syömällä taudin saastuttaman eläimen lihaa.

Ennen kuin ruton syytä tunnettiin, sitä pidettiin Jumalan rangaistuksena. 20. maaliskuuta kello 13 vuonna 1345 tämä ilmeni siten, että Jupiterin, Marsin ja Saturnuksen kiertoradat kohtasivat Vesimiehen tähtikuviossa. Moinen nosti taudinsiemeniä ja myrkkyjä leijumaan, ja myös vihamielisyyttä sikisi, paljastui Pariisin yliopiston selvityksessä.

Toisenkin teorian mukaan kulkutauti johtui planeettojen asemista, mutta sitä lietsoivat myös sekaisin menneet vuodenajat ja maanjäristykset, jotka vapauttivat ilmaan mädäntynyttä höyryä eli miasmaa.

Luonnonmullistukset todella liittyvät epidemioihin, koska ne lisäävät jyrsijöiden ja ihmisten kohtaamisia.

Joskus syntipukkeina pidettiin juutalaisia, romaneja tai leprapotilaita, joiden uskottiin myrkyttäneet kaivot.

Euroopassa ruttobakteeri ei tiettävästi ole asettunut pysyvästi luonnonvaraisiin eläimiin, mutta useissa Aasian osissa, eteläisessä Afrikassa sekä molemmilla Amerikan mantereilla se on siirtynyt paikallisiin jyrsijälajeihin.

Tämä lisää bakteerin mahdollisuutta muuntautua.

Niinpä rutto uhkaa edelleen ihmiskuntaa, vaikka tauti on pitkään pystytty parantamaan antibiooteilla. Se edellyttää, että lääkäri tunnistaa sairauden ja lääkitys aloitetaan ajoissa.

Yhdysvalloista löytyi kuitenkin viime vuonna kaikille tunnetuille antibiooteille vastustuskykyinen ruttobakteerin kanta. Myös Madagaskarilla on kehittynyt joillekin antibiooteille resistenttejä ruttobakteereja.

Lisäksi osa saaren kirppulajeista on alkanut sietää tavallisia torjunta-aineita. Kirppujen hävittäminen on ollut yksi keino hillitä ruttoepidemioita.

Ruttoa ei voi tuhota täysin, kuten isorokolle on tehty, väittävät Huldénit ja Heliövaara.

”Ruttobakteeri on aina mukanamme, halusimme tai emme, ja se odottaa vain sopivaa hetkeä.”

Rutto. Lena Huldén, Larry Huldén ja Kari Heliövaara. Like 2017. 335 s.

Tiedonpalanen on peräisin tuoreesta teoksesta, jonka nimi on ytimekkäästi Rutto. Siinä hyönteistieteilijä ja historioitsija Lena Huldén, hyönteistieteilijä Larry Huldén ja metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara kertovat historian tunnetuimmasta vitsauksesta seikkaperäisesti.

Kirjoittajat tekevät selkoa ruton olemuksesta ja siitä, millaisina epidemioina ja maanosien yli ulottuvina pandemioina sairaus on riehunut maapallolla.

Lähde: Ruttoa ei voi täysin hävittää – ”Se odottaa vain sopivaa hetkeä” – Tiede – HS.fi

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.