Supikantaa suitsitaan loukuilla Kuusamossa – yhden olen saanut saaliiksi syksyllä

Yhden supin olen loukulla saanut viime syksynä Oijusluomalta Juusolan maastoista. Supikannnat ovat selvästi lisääntyneet, Maanselän metsäs­tys­seu­raan kuuluva Reijo Tikkanen totesi lauantaina.

Hän oli parinkymmenen muun metsästäjän kanssa supin pyynti- ja loukun­val­mis­tus­kurs­silla ampumaradalla. Teorian jälkeen kurssilaiset valmistivat itse kouluttaja Juha Mäkimartin opastuksella omat supiloukut. Loukku valmistuu mink­ki­ve­ro­kosta ja puusta ja sen osaavat tehdä myös metsäs­tyk­sestä kiinnostuneet tytöt ja pojat.

Esimerkiksi 13-vuotiaat Jasper Mikkonen, Juho Tahkola, Valtteri Haataja sekä kahdek­san­vuo­tias Niila Oikarainen tekivät oman loukkunsa ja Mäkimartti kehui sitä soivaksi peliksi.

Tikkanen aikoi laajentaa supipyyntiä ja tehdä useita uusia loukkuja. Kuusamon koulutus lähti Maanselän seuran aloitteesta. Jari Mustaniemi sanoi, että seuran alueella on muutamia innokkaita pien­pe­to­pyy­täjiä.

Vanha kaatopaikka houkuttelee edelleen kettuja ja supeja. Niitä täytyisi saada vähemmäksi.

Mäkimartti on Suomen Riis­ta­kes­kuksen palk­ka­lis­toilla ja vetää pohjoismaista supi­koi­rap­ro­jektia. Sen tavoitteena on estää supikoiran leviäminen Suomesta Ruotsiin ja Norjaa, missä supeja ei vielä oikeastaan ole. Esimerkiksi Ruotsin supi­koi­ra­saalis oli viime vuonna 62 (kuusikymmentä kaksi) eläintä, mutta Suomessa noin 150 000!

Supit ovat levinneet Suomeen entisestä Neuvos­to­lii­tosta, jonne niitä siirrettiin Aasiasta uudeksi turkislajiksi. Etelä-Suomeen on juurtunut pesivä kanta 1970-luvulla. Pello-Rovaniemi-Kemijärvi -akselille on pesivä kanta levinnyt 2000-luvulla. Supi selviää pohjoisen talvista ja se viettää horrosta pahimman pakkasajan joulu-helmikuulla.

Mäkimartti on huolissaan supikoiran lisään­ty­mi­sestä. Hän kysyykin kuinka paljon me voimme sietää vieraspetoja alkuperäisten lisäksi.

Supeja pitäisi vähentää niin koira- kuin haas­ka­pyyn­nillä sekä loukuilla. Supilla vain on ikävä kyllä hieman liian symppiksen maine, ulkomuotonsa ja nimensä takia.

Monet pohjoisen asukkaat tosin nimittävät sitä ”raatokoiraksi” . Nimi on siinä mielessä oikeaan osuva, koska eläin tonkii ja syö yhteiskunnan jätteitä ja raatoja, mutta myös lintujen munia ja poikasia.

Lisäksi supit voivat levittää raivotautia, myyrä­e­ki­no­kok­ki­loista sekä kettukapia. Kun kapinen koira liikkuu vaikka marjamailla tai mansik­ka­mailla, taudinriski on suuri, jos marjoja syö suoraan maasta, Mäkimartti totesi.

Kouluttaja muistutti, että supikoira on riistalaji. Sen vuoksi sen metsästykseen vaaditaan metsäs­tys­kortti ja metsäs­ty­soi­keus. Siksi metsästäjät ovat suuren asian vaalijoita. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa supi ei ole riistalaji ja siksi sen voi tappaa kuten rotan.

Kuusamon riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyksen toimin­na­noh­jaaja Kari Nurmi sanoi, että supikoirien määrä on ruvennut lisääntymään Kuusamossa 2000-luvulla. Ennen sitä täällä tehtiin havaintoja yksittäisistä supikoirista.

Viime vuosina on tilastoitu non 30-40 supin saaliit pien­pe­to­pyyn­nissä.

Nurmen mukaan supi on kaik­ki­ruo­kainen ja pahempi kuin punakettu. Supikoira tonkii joka paikan ja varsinkin ranta-alueilla se tekee pahaa tuhoa vesi­lin­tu­poi­ku­eille. Jos eläin pääsee pesiytymään tänne kunnolla, se on paha uhka lintu­kan­noille.

Lähde: Supikantaa suitsitaan loukuilla – yhden olen saanut saaliiksi syksyllä | Koillissanomat – Kuusamo, Posio, Taivalkoski

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.