Itsetehty käsilaukku mäyrännahasta – Mäyrän nahan valmistuksen abc

Mäyrännahan valmistuksen abc

Kuinka koko homma oikein käy. Vastaus yllättää: perinteitä vaaliva työ sujuu nopeasti.

”Nahan irroittamiseen menee 20 – 60 minuuttia, kaapimiseen saman verran, sitten vartti parkitsemiseen ja avaamiseen ehkä puolisen tuntia”, hän kertoo. Odotteluajat vielä mukaan, ja ahkeralla on käyttökelpoinen nahka kädessään jo vuorokaudessa.

Himmanen opastaa vaihe vaiheelta, kuinka nahka vaihtaa käyttäjäänsä: ”Eläin on tietenkin se kaikkein tärkein. Tämä mäyrä löytyi yliajettuna tienlaidasta.”

”Aluksi tehdään viillot takajalkojen kantapäistä peppuun. Mutta nuo komeat polkuanturat kannattaa jättää ehjiksi. Varpaat katkotaan viimeisen nivelen tienoilta. Ja ruho ripustetaan akillesjänteen takaa riippumaan johonkin sopivaan paikkaan. Ei tätä ihan missä tahansa voi tehdä.” Viimeisen lauseen kohdalla hän naurahtaa — olemmehan kuitenkin Turun keskustassa.

Nylkeminen onnistuu tuoreen ruhon kanssa helposti, sillä ”nahka irtoaa kuin sukka”. Kylmenneen eläimen kanssa joutuu taistelemaan pidempään — mutta sekin onnistuu, kun apuna on terävä puukko tai partaterä.

Etujalat hoidetaan kuin takajalatkin, viilto tulee kainaloihin asti. Pää vaatii tarkkaa työtä, ettei mitään repeä korvien, silmien, kuonon tai ikenien kohdalta. ”Korvien rustot jätetään mahdollisimman pitkiksi”, muistuttaa Himmanen.

Kaapimalla poistetaan ylimääräiset rasvat ja kalvot. ”Nahan voi levittää vaikka taanalaudalle karvapuoli alaspäin, mutta mikä vain tasainen pinta tietty käy. Kaapimisessa voi käyttää vaikkapa tylsää puukkoa.” Sitten nahan annetaan kuivahtaa, mutta vain hetken.

Parkitsemisen voi aloittaa kun nahka on ”makkarannihkeä”. Parkkiaine hierotaan huokoisen nahan rakosiin, jotta se pysyy tuoreen oloisena, liikkuvana ja käyttökelpoisena.

”Helpon perusparkin saa munankeltuaisesta, puolestatoista desistä öljyä ja ruokalusikallisesta tai parista mäntysuopaa. Tuo määrä riittää lampaantaljalle. Sitä hierotaan nahan lihapuolelle vartin verran. Valmista on, kun pinta helmeilee… vaikea selittää, mutta kyllä sen helmeilyn tietää, kun näkee.” Aineen annetaan vaikuttaa tunnin.

Avaamisessa nahkaa venytellään jollain terävällä – muttei yhtä kovakouraisesti kuin kaavinnassa. Lopuksi sen annetaan imeä happea vuorokauden verran. ”Samalla se kuivahtaa suht tanakaksi ja kovaksikin.

Eli nahka on periaatteessa valmis vuorokaudessa, mutta pehmeä nahka vaatii kaksi. Kovempi olisi hyvä vaikka kirjan kansiin, laukkujen pohjiin, kenkiin, makuualustaksi tai muuhun, mutta mäyrälaukkuun se ei sovi,” Himmanen painottaa.

Pehmitys on viimeinen vaihe. Lihapuoli sumutetaan vedellä, jossa on tippa mäntysuopaa. ”Siitä pitää saada uudelleen löysä. Vaatii vähän hieromista, että vesi löytää huokosiin. Nahkaa pitää vatvoa ja nitkutella vaikka lusikalla moneen kertaan, välissä annetaan nahan rentoutua ja taas uudestaan. Siihen asti, että nahka on kuiva.”

Itsetehty käsilaukku – mäyrännahasta | Tiedetuubi.

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.