Metsästäjät eivät osaa kantaa vastuuta susikannasta

Viime viikolla Salon ja Raaseporin alueella eläneestä susilaumasta ammuttiin kantavana ollut alfanarttu. Metsästäjillä oli poikkeuslupa ampua laumasta yksi susi, mutta nimenomaan alfayksilöiden ampumista tuli välttää.

Suomessa käynnistettiin pari vuotta sitten suden kannanhoidollinen metsästys. Päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että metsästys lieventäisi suden ympärille kerääntyneitä sosiaalisia jännitteitä.

Käytännössä homma tuntuu menneen niin, että suteen kohdistunut ankara salametsästys sekä metsästäjiä edustavien tahojen lobbaus tuotti tulosta. Suden tuottamaa uhkaa ihmiselle on liioiteltu rankasti, ja susialueilla on suorastaan lietsottu pelkoa. Maa- ja metsätalousministeriö antoi periksi paineen alla.

Metsästäjille on annettu suuri vastuu ja valta susiasiassa. Susi on Suomessa uhanalainen, ja uhanalaisen lajin metsästyksessä pitäisi olla erityisen huolellinen. Kun metsästyksen tarvetta perustellaan susireviirien leviämisellä lähelle asutusta, pitäisi kannanhoidollisen strategian tukea ehjiä laumoja, jotka pystyvät hankkimaan elantonsa suurriistasta eivätkä tunne kiusausta turvautua pihakoiriin tai lampaisiin.

Alfanartun kuolema saattaa hajottaa lauman ja tuottaa yksinäisiä vaeltelevia susia, jotka jälleen koetaan häiriöksi ja joiden ampumiseen joudutaan jälleen hakemaan uusia poikkeuslupia.

Ilkeämielinen saattaisi ajatella, että tämä on ollut tarkoituksenakin. Ammuttujen alfayksilöiden määrän perusteella metsästäjien intresseissä ei näytä olevan se, että sudet eläisivät vakiintuneissa, hyvin pärjäävissä laumoissa. Esimerkiksi metsästyskaudella 2015-16 lähes puolet (20/43) kannanhoidon nimissä kaadetuista susista oli alfayksilöitä.

Ilkeämielinen saattaisi ajatella, että kun haluna on ampua mahdollisimman paljon susia, on tarkoituksenmukaista, että kaatolupahakemuksiin löytyy perusteluita mahdollisimman helposti.

Alkaa olla ilmiselvää, että metsästäjät eivät kykene kantamaan sitä vastuuta, joka heille on susikannan ”hoidossa” annettu. Kahdella edellisellä kannanhoidollisella kaudella alfayksilöitä ammuttiin aivan liikaa, ja sama tahti on siis jatkumassa.

Mikään ei näytä muuttuvan, joten maa- ja metsätalousministeri Tiilikaisen olisi korkea aika tehdä johtopäätöksensä.

Lähde: Metsästäjät eivät osaa kantaa vastuuta susikannasta – Tarinoita tieteestä

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Metsästäjät eivät osaa kantaa vastuuta susikannasta

  1. hirvikota sanoo:

    On helppo olla jälkiviisas. Susilauma reviiri on laaja, halkaisijaltaan n. 50 km eli Helsingistä – Hyvinkäälle n. 1900 km2. Käytännössä, luvan myöntämisen jälkeen muutama metsästäjä yrittävät etsiä jälkiä. Näköhavaintoja voi olla vain muutamia kahden viikon aikana.

    Lisäksi lumen vähäisyys vaikeuttaa jäljittämistä. Jahdin toteuttamisessa 50 metsästäjän ryhmä on varsin pieni. Ajoketjussa pitää olla tarpeeksi monta ajomiestä että ajoketju on riittävän tiivis, jotta lauma pysyy kasassa. Jos lauma hajoaa, niin sen jälkeen on vaikea tunnistaa oikeaa yksilöä. Silloin metsästystilanne voi mennä lottoamiseksi.

    Viidenkymmenen metrin etäisyydeltä on vaikea tunnistaa onko yksilö oikea, ellei ajomiehet osaa kertoa missä päin alfanaaras liikkuu tai lauman pitää olla koossa. Alfanaaras voi olla laumansa pienin yksilö. Jokainen voi yrittää päätellä vastaan tulevasta koirasta minkä kokoinen tämä on, ja miltä etäisyydeltä on täysin varma myös sukupuolesta.

    Toisaalta metsästäjän pitää olla varma saalista, ennen kuin painaa liipasinta. Jos lupa on vanhenemassa, niin silloin on kova paine painamatta liipasinta.

    Kyllä, metsästäjät tietävät vastuunsa. Jahtipäällikön tehtäviin kuuluu kertoa miksi tiettyä yksilöä jahdataan ja miksi alfanaarasta ei saa tappaa.

  2. nimetön: sanoo:

    Jokaisesta susilaumasta pitäisi poistaa n. 30%, siltikin susikanta vaan lisääntyy.

    Näihin aikoihin laumaoista erkanee edellisen kesän pentuja ja kun yksittäisiä ja pareina liikkuville ei myönnetä kaatolupia niin laumojen harventaminen parilla sudella ei heikennä susien lisääntymistä ja kannan kasvua entisestään.

    Myöskin suurempi harvennus puoltaisi susien sukulaisuus astumiset vähemmäksi, kun tilaa olisi, tulisi muuttona uutta verta ja näin saataisiin susikeenipoolia vahvemmaksi nyt kun sukua jatketaaan sukulaisten kesken niin se vie susien keenipoolia suppeammaksi ja samalla sairaudet vaan lisääntyy.

    Idästä olisi lisää susia tulossa kun on susireviirit rajanpinnasta lähtien täynnä niin kun sattuu susi eksymään vieraalle reviirille niin reviirin haltijat tappaa tunkeilijan kun kiinnin saavat.

    Myöskin tämä alfanaaras oli jo tiineenä ja se olisi ollut kiimassa jo tammikuulla niin voineme epäillä sen olevan hypridi koirasusi joka voi olla kiimassa jo näinkin aikaisin, normaalistihan sudet tekee pentueen huuhtikuun toikokuun vaihteessa, nyt olisi pentue jo maalliskuulla syntynyt.

Kommentointi on suljettu.