Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii suurpetojen liikkumista, reviirien ja kannan kokoa GPS–GSM-lähettimillä varustettujen seurantapantojen avulla. Tietoja hyödynnetään suurpetojen kannanhoidossa.
Paikannuksia kerätään pantaan seitsemän kappaletta, jonka jälkeen panta yrittää lähettää niitä eteenpäin GSM-verkon kautta. Mikäli jokin paikannuksista on epäonnistunut, lykkääntyy myös paikkatietopaketin lähettäminen.
Havaintojen paikannusväli ja tietojen välittäminen GSM-verkon kautta on ohjelmoitu siten, että pantojen paristo kestää mahdollisimman pitkään. Mitä useammin panta lähettää tietoja, sitä lyhyemmäksi jää pannan käyttöikä. Käytännössä pantojen käyttöiässä on ollut vaihtelua siten, että ne ovat yleensä toimineet vajaasta vuodesta kahteen vuoteen.
Susien pantaseuranta
Susien pannoitustietoa hyödynnetään muun muassa susikannan runsauden seurannassa. Reviirien kartoittamiseen on käytetty pääasiassa satelliittiseurantatietoa niillä alueilla, joilla susia on onnistuttu pannoittamaan.
Lisäksi pantatietoa hyödynnetään reviirikohtaisen kannanhoidon suunnittelussa uuden susikannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti. Nuorten susien satelliittiseurannasta saadaan tietoa susien levittäytymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.
Valtaosa pantasusista on aikuisia, lisääntyviä yksilöitä, jotka elävät vakiintuneilla reviireillä.
Ilveksen pantaseuranta
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ilveksen ekologiaan keskeisesti liittyviä piirteitä, kuten elinpiirien kokoa, käyttöä ja sijoittumista suhteessa ihmistoimintaan, lajin sisäisiä suhteita sekä lisääntymistä, kuolleisuutta ja levittäytymistä uusille alueille.
Vuonna 2008 alkaneesta satelliittiseurannasta saatavaa tietoa käytetään hyväksi myös ilveksen levittäytymisen ja esiintymisen muutosten mallintamiseen.
Valtaosa ilveksistä on saatu kiinni loukkupyynnillä, mutta myös koirapyyntiä on hyödynnetty. Koirapyynnissä ilves ajetaan koiralla puuhun, josta se nukutetaan.
Alle 10 kg ilvekset saavat vain korvamerkin. Noin puolet merkityistä eläimistä on ollut nuoria, puolet aikuisia.
Karhun pantaseuranta
Karhujen pantaseurantaa on tehty vuodesta 1998 saakka. Seurannan alkuaikana karhuja merkittiin pelkillä radiolaitteilla mutta tekniikan kehittyessä laitteisto vaihdettiin GPS-seurantalaitteiksi.
Merkinnät on yleensä toteutettu siten, että karhut on nukutettu haaskalta, jolloin voitiin ennen nukuttamista tehdä valintaa eläimen suhteen. Nukuttamisen ja pannoituksen yhteydessä karhuilta on otettu erilaisia mittoja ja näytteitä. Lisäksi eläimet on punnittu ja varustettu korvamerkein.
Karhuja on merkitty lähinnä itäisen rajan läheisyydessä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
Ahman pantaseuranta
Ahmojen GPS-seuranta on hyvin haasteellista. Ahman pään ja kaulan rakenne (pää on pieni suhteessa kaulan paksuuteen) aiheuttavat hyvin korkeita vaatimuksia käytettäville laitteille. Ahmoja onkin merkitty vain satunnaisesti ja niistä saadut tulokset ovat olleen lyhytkestoisia pantojen putoamisen vuoksi.
Haasteista huolimatta seurantaa kuitenkin tehdään mm. Norjassa ja Ruotsissa.
Hirvikota 