Poroja ei riitä lautasille asti

Ruho toisensa jälkeen menee hetkessä paloiksi, kun parinkymmenen miehen tšekkiläinen urakkaporukka leikkaa Lapin viimeisistä erotuksista saapuneita poroja maailman suurimmalla poroteurastamolla Rovaniemellä.

”Viiden kuukauden pituiseen sesonkityöhön ei tahdo saada suomalaisia, vaikka lihanleikkaajat ovat kovapalkkaisia työntekijöitä”, kertoo Polarican varatoimitusjohtaja Jukka Kristo.

Haaparantalainen Polarica ja rovaniemeläinen Lapin Liha fuusioituivat viisi vuotta sitten. Polarica on nyt Pohjoismaiden suurin poronlihan teollinen jalostaja. Myös kaikki Ruotsin porot käsitellään Rovaniemellä.

”Olemme Pohjoismaiden poronlihamarkkinoilla suurempi kuin seuraavat kolme jalostajaa yhteensä”, Kristo arvioi.

Poronlihalla on hyvä maine terveys- ja ympäristötietoisilla kuluttajamarkkinoilla.

Se näkyy myös porosta maksettavassa tuottajahinnassa, joka on ylittänyt kymmenen euron rajan. Vielä 2000-luvun alussa tuottajahinta oli 4,20 euroa kilo.

Ongelma on raaka-aineen saanti.
Poroista on pula. Konsernin liikevaihto on viidessä vuodessa laskenut poropulan vuoksi 110 miljoonasta eurosta 85 miljoonaan euroon.

Kaupaksi menisivät nyt myös poron vähempiarvoiset osat, joista jauhetaan muun muassa koiranrehua.

”Pedot syövät porot. Se masentaa myös poromiehiä”, Kristo sanoo. Kun vuonna 1995 Suomessa teurastettiin 118 000 poroa, oli viime poronhoitokauden teurasmäärä 84 026 poroa.

”Aallonpohja oli sitä edellinen poronhoitovuosi, jolloin saatiin teuraaksi vain 70 739 poroa. Toivottavasti tänä vuonna päästään yli 80 000 teuraan”, sanoo Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvoja Anna-Leena Jänkälä.

Sitä ennen vuosittaiset teurasmäärät olivat kymmenen vuoden ajan yli 100 000 teuraan.

Poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan, joissa on yhteensä 4 384 poronomistajaa. Suurin sallittu poroluku on 203 700.

Vielä 1960-luvulla poronomistajia oli 6 960.
Poronomistaja on yrittäjä, jolla on Y-tunnus. Porosta pääasiallisen elantonsa saavien ruokakuntien määrä on pudonnut jo 960:een.

Ammattilaisia ovat EU:n niin sanottua eloporotukea saavat poronomistajat. Sen kuittaamiseksi on oltava vähintään 80 eloporoa, eli erotuksessa elämään jätettyä poroa. Porotaloudessa tukien osuus on alle viidennes kokonaistuloista.

Suomen suurimman Kemin-Sompion paliskunnan syksyn viimeinen 1 400 poron erotus on alkamassa Mukkajoenrovan aidalla. Erottelupaikka sijaitsee vasta auratun metsäautotien päässä 40 kilometriä Lokan kylältä koilliseen.

Lamminharjun kämpällä majaa pitäneet poromiehet ovat kolmen viikon ajan keränneet poroja Lokan tekojärven itäpuolelta.

”Kaukaisimmat porot on tuotu etelästä Vintilätunturin ja Kalkovaaran maastosta vetojälkeä myöten”, 27-vuotias paliskunnan työnjohtaja Tuomas Värriö kertoo.

Aidalla on kahvittelemassa myös Pohjois-Sallan paliskunnan poromies Vesa Hourula.

”Tulin ostamaan pojalle vasoja naapuripaliskunnasta, sillä hänen porokarjansa uhkaa petojen vuoksi painua alle tukitason”, Hourula sanoo.

Samanlaisia vasanostajia erotteluun on tullut myös Kainuusta, jossa pedot ovat verottaneet karjaa.

Porot lähtevät paksussa lumessa mielellään kulkemaan kelkalla tehtyä jälkeä myöten. Kulku-uria on ajettu säteittäin metsistä kohti erotusaitaa.

Koko tokka on erotuspäivän aamuna kahden hehtaarin laajuisen aidan eli kattelurenkaan sisällä. Poromiehet ja -naiset katsovat tarkkaavaisesti eläimiä ja niiden korvamerkkejä. Mikä poro jätetään henkiin, mikä syödään kotitarpeiksi ja mikä myydään teuraaksi.

”Tuo vaadin eli naarasporo on synnyttänyt hyviä jälkeläisiä. Tänä vuonna se on lähes sarveton. Otan sen kotiin Savukoskelle aitaruokintaan, sillä se voi metsässä nälkiintyä. Se ei pärjää suurisarvisille vaatimille kilpailussa hyvistä kaivospaikoista”, poromies Miikka Kilpimaa sanoo.

Kaivos tarkoittaa porojen jäkälänkaivu-aluetta.

Miikka Kilpimaa on kattelurenkaassa viisivuotiaan poikansa Eelis Kilpimaan kanssa. Eelis aikoo isona poromieheksi. ”Ei täällä voi ainakaan olla poliisi tai palomies”, Eelis sanoo.

Poromiehen tili tehdään teurastettavilla vasoilla.

”Jos sinulla on esimerkiksi sata vaadinta, ne synnyttävät keskimäärin 90 vasaa. Vasoista teurastetaan 75 ja loput jätetään jatkamaan sukua, sillä vaadinta pidetään hengissä noin 12 vuotta.

Vähiten tarvitaan hirvaita eli urosporoja, sillä tokassa on yleensä yksi hirvas kymmentä vaadinta kohden. Näin on ideaalitilanteessa kun porohävikki on minimissä”, Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka kertoo.

Hän sanoo neljä tuntia kestäneen erotuksen jälkeen, että viimeisimmän poronhoitovuoden teurasmäärä jäänee jo toisen kerran noin 4 500:aan. Parhaina vuosina teurasporoja on ollut yli 10 000.

Lähde: Poroja ei riitä lautasille asti | Kauppalehti

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.