Susikiista ryöpsähti taas valloilleen – metsästys Suomessa ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen

Susikeskustelussa korostuvat ääripäät ja tunteikas vastakkainasettelu. Käynnissä oleva sudenmetsästys kuumentaa tunteita.

Susi herättää suuria tunteita siellä, missä se vain kulkeekin. Sutta vihataan ja pelätään ja myös suojellaan intohimoisesti.

Petovastaisuuden taustalla ovat muun muassa poro- ja koiravahingot sekä etelässä tottumattomuus suden läsnäoloon. Suden suora osuus ristiriitoihin on kuitenkin vähäinen. Monesti niitä voimistavat mielikuvat sudesta.

Susikiista ryöpsähti taas valloilleen meneillään olevan kannanhoidollisen metsästyksen vuoksi. Jahti ehti tuskin alkaa, kun keskustelu kuumeni. Erimielisyyttä on ollut niin kaatolupien ja susien määrästä kuin jahdin toteuttamisesta ja saaliseläinten iästä ja asemasta laumassa.

Väittelyä hallitsevat ääripäät ja tunteikas vastakkainasettelu. Susi on poliittinen eläin, jonka avulla on myös helppo kalastella ääniä.

Metsästyksen tavoitteina on kuitenkin lievittää konfliktia ja lisätä paikallisyhteisöjen hyväksyntää susia kohtaan. Maa- ja metsätalousministeriö haluaa myös hillitä salametsästystä laillisen jahdin avulla.

Poikkeuslupia 21. helmikuuta saakka kestävään jahtiin on myönnetty 46, ja tiistaihin mennessä oli kaadettu yli 30 sutta. Suomen riistakeskuksen mukaan luvat on kohdennettu elinvoimaisiin ja vahvoihin laumoihin. Pyynnin suositellaan kohdistuvan nuoriin susiin.

Suomessa oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan viime keväänä 220–245 sutta.

Lupakiintiön mukainen jahti hävittäisi niistä viidenneksen.

Miten susikanta kestää 46 suden tappamisen, riippuu Luken tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan kokonaiskuolleisuudesta, siitä, kuinka paljon susia kuolee samaan aikaan muun muassa salametsästyksen ja vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ampumisen seurauksena.

”Kannanhoidollisen metsästyksen tarkoitus on hillitä luvatonta pyyntiä. Tavoitteen toteutuminen selviää vasta ensi talvena, kun nähdään, mikä susien lukumäärä on”, Kojola sanoo.

Saaliin rakenteella on Kojolan mukaan iso merkitys:

”Jos saaliiksi joutuu parhaassa lisääntymisiässä olevia yksilöitä, vaikutus kannan kehitykseen on voimakkaampi kuin silloin, että saaliina on nuoria susia.”

Jo nyt on varmistunut ainakin yksi johtajasuden tappaminen. Pohjois-Savossa ammuttiin kolmen suden joukosta pienin yksilö, joka paljastui alfanaaraaksi.
Alfanaaras pitää laumaa koossa, ja sen tappaminen voi hajottaa koko lauman.

Luontojärjestöjen mielestä susijahti ei ole alkanut onnistuneesti.”Alfayksilöitä on tapettu, vaikka ne piti jättää rauhaan. Tämä voi johtaa lauman hajoamiseen, mikä puolestaan voi lisätä susien pihakäyntejä”, sanoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.

Luonto-Liitto pitää koko jahtia perusteettomana ja poikkeuslupien määrää liian suurena. ”Tappolupia myönnettiin 46, mikä on 20 prosenttia Suomen susikannasta. Tähän on jo herätty ulkomaillakin”, Säynevirta sanoo.

Suomen sudenmetsästys on saanut laajaa kansainvälistä huomiota. Aiheesta ovat uutisoineet esimerkiksi brittilehdet The Guardian ja Daily Mail sekä yhdysvaltalainen The New York Times. Uutisissa korostetaan sitä, että Suomi haluaa ehkäistä salametsästystä laillisella metsästyksellä.

Jahdin ajoittaminen lisääntymisaikaan saa niin ikään kritiikkiä osakseen. ”Tämä on EU:n luontodirektiivin vastaista toimintaa. Suomen susikanta on hyvin pieni. Esimerkiksi Lapissa sudet on tapettu käytännössä kokonaan”, Säynevirta sanoo.

Suomen metsästäjäliitto ei näe huomauttamista jahdin toteutuksessa.

”Voi olla, että kaikki kaadetut yksilöt eivät ole olleet niitä, mitä on suunniteltu, mutta näin voi metsästyksessä joskus käydä. Sudenmetsästys on erittäin vaativaa puuhaa”, sanoo liiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies.

”Lupaehtojen mukaiseen metsästykseen ja parhaaseen mahdolliseen tulokseen toki pyritään.”

Kannanhoidollinen metsästys on Hiidenmiehen mukaan kaiken kaikkiaan kannatettava asia: ”Se on Suomen suurpetopolitiikan kannalta ehdottoman hyvä ratkaisu, ja sitä kannattaa jatkaa, jotta saadaan kokonaisuus hallintaan.”

Lopullista ratkaisua susiristiriitoihin tuskin saadaan, Hiidenmies uskoo.

”Niin kauan kuin meillä on susia, meillä on myös susikonflikti. Kyse on äärilaitojen sanailusta, joka johtuu osin tietämättömyydestä mutta myös tarkoituksellisesta vaikuttamisesta”, Hiidenmies sanoo.

Luonto-Liiton Säynevirta toivoo muutosta asenneilmapiiriin. ”Toivon, että asioita katsottaisiin nykyistä pitkäkestoisemmin”, hän sanoo.

”Susi saa häirikkösuden leiman hyvin herkästi. Ennen tappolupaa pitäisi selvittää, mistä suden epätavallinen käytös johtuu ja mikä saa suden tulemaan asutuksen lähelle. Taustalla voi olla esimerkiksi salametsästys tai laumadynamiikan häiritseminen laillisessa metsästyksessä.”

Meneillään olevan jahdin onnistumisesta ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, painottaa julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta.

”Keskustelu saaliin rakenteesta on ennenaikaista. Se varmistuu vasta kuukausien kuluttua, kun saadaan tutkimustulokset hammasnäytteistä ja naaraiden lisääntymistiedoista”, Härkönen sanoo.

Saaliin rakenteella on Härkösen mukaan suuri merkitys, kun kaksivuotisen kokeiluhankkeen tuloksia arvioidaan.

Maa- ja metsätalousministeriön mielestä sudenmetsästys voitiin aloittaa, koska Suomen susikanta on vahvistunut. Se romahti salametsästyksen vuoksi kymmenisen vuotta sitten.

Vielä vuosina 2005–2006 susia oli Luken arvion mukaan 250–300. Alimmillaan kanta oli vuonna 2013, jolloin susien määräksi arvioitiin 120–135.

Keskeisimpänä syynä kannan laskuun pidetään salametsästystä. Vuosi sitten hyväksytyssä susikannan hoitosuunnitelmassa arvioidaan, että vuosien 2006–2010 aikana susia tapettiin laittomasti noin 30 yksilöä joka vuosi. Kiinni jäämisen riski on kuitenkin pieni, sillä arviolta alle 10 prosenttia laittomista susitapoista päätyy poliisin tietoon.

 

Lähde: Susikiista ryöpsähti taas valloilleen – metsästys Suomessa ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen – susi – Kotimaa – Helsingin Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.